Arkista ihmettelyä

Pyhäinpäivää!
Kukkuluuruu mitäpäs kuuluu? Päätin rakennella ihmettelykirjoituksen arjen hedelmistä. Sekava soppahan tästä tulee. Hämmentäkää silti kanssani.

Alkuun hämmästelen pitkän ja lämpimän syksyn satoa. Meidän kesäpelargonia elää, viheriöi ja puskee nuppuja vielä marraskuussakin. Kukkija on roikkunut amppelissa yli puoli vuotta eikä se vieläkään osoita työuupumuksen tai armottomien sääilmiöiden oireita. Kasvi on varmasti säteilytetty taimena. Hämmästyttää.

Sosiaalinen perhosvaihde silmässä tapasin työputken jälkeen ystäviäni. He ovat aina ilahduttavan hämmästyttävää seuraa. Lounastimme taas kantapaikassamme eli kirjastolla. Keittolounas hämmästytti herkullisuudellaan. Parsa taipuu keitoksikin. Kannattaa kokeilla kotikattilassakin.

Teinillä on lukiossa kuusijuhlan sijaan avec'illinen joulugaala. Kaupunkimaista, sillä maalla lukiolaisetkin tanssisivat piirileikkejä pihakuusen ympärillä. Teini löysi jo mekonkin juhlaan (onneksi olin töissä!). Tämä sujui ihmeellisen kivuttomasti! Mekko on hurmaava. Vieläkin hurmaavampi kantajansa yllä. Korkokengät ovat kesäinen löytö Englannista. Näppärä ostos. Minä en ole vielä eksynyt kekkereihin joihin vaaditaan avec, joihin myydään lippuja tai jotka nimetään gaaloiksi. Ihme juttu. Tässä on minulle kokemus korkattavaksi. Kiirettä pittää.

Sain eilen puhelinsoiton, joka hämmensi. 'Eunt via sua fata -Kohtalot kulkevat omaa polkuaan'. Minuun tehtiin kesätyövaraus. Edellisen ja paljon rummutetun työni jälkeen joku korva oli kuullut, että minä olisin sopiva ihminen heidän tiimiinsä. Minulle tarjottiin töitä koko kesäksi, maksuton asuminen ja innostunut vastaanotto. Juku! Kun savolainen lammas hieman työskentelee, niin siitä kuullaan toisellakin puolen Suomea. Tarjous on vakaasti harkinnassa.

Toin Savosta takapihallemme palan metsää eli pienen kuusen vanhassa kattilassa. Istuin, luin ja olin ääneti soffan nurkassa. Tämä on viikonloppuina tapanani etten herättäisi Teiniä. Aloin kuulostella epätavallista ropinaa ikkunan takaa. Raekuuro. Ropina vain jatkui. Verhonraossa ihmettelin arkista kaikupuhjaa: sataako siellä suuriakin rakeita. Metsään meni! Takapihallamme muutama pikkulintu nokki emalikattilan kuviovihanneksia. Toisille olisi maistunut maalatutkin porkkanat, artisokat ja sipulit! Syksy saa siivekkäät hämmentymään. Siipi vieköön!

Tylsää ei ole tällä viikolla ollut. Tavanomaisista turinoista arjen tarinoiksi. Tätähän se on.

*
Vinkkaus:
Woody Allen on suosikkiohjaajani, joten hänen elokuvaansa jaksoi kirjastosta jonottaa. Komedia You will meet a tall dark stranger sisältää kaikki allenmaiset elementit. Pääosissa monia nimekkäitä tähtiä mm. Naomi Watts, Anthony Hopkins ja Lucy Punch. Odotin leffalta enemmän kuin sain, mutta katsomisen ja ajan arvoinen ehdottomasti. Elokuva koostuu useista sisäkkäisistä tarinoista eri parinkuntien arjesta. Yhden ratkaisut heijastuvat toisen elämään. Väljähtynyt aviomies rakastuu naapurin neitokaiseen, vaimo pomoonsa ja vaimon isä ilolintuun, jolloin edellinen vaimo löytää edelliset elämänsä. Elokuvan juoni kieppuu harmauden ja harmittomuuden maastossa. Aikuiseen makuun.