Vuohen lapsi

Tervehdin teitä!
Täytyisipä pyrkiä katkaisemaan tämä rutiinipolkuni. Huomaan, että kirjoitan vain viikonloppuisin eli tallaan samoja päivälatuja. Onhan sitä elämää arkenakin! Alkuhöpinät viitoittivat teidät Saharaan. Seilataan tänään hiekassa.

Kävin piiitkästä aikaa tentissä. Minulle on jäänyt joku turhanpäiväisyys opiskelujen alkutaipaleelta roikkumaan ja päätin tainnuttaa sen nyt. Luin, opin, hahmotin. Sitten tentin ja turhauduin. Kysymykset olivat temmattu hilseen, alaviitteiden ja jonninjoutavuuksien laarista. Kutun kutun kuttu! Pitkään pohdin vaivaudunko vastaamaan, mutta väänsin tuotoksen paperille. 'Respice finem -Ota huomioon lopputulos'. Valmistuminen mielessä raapustin. Onnea vaan tentaattorille -löysitte kuttuuteni rajat! Todellisuudessahan olin ainoastaan turhautunut itseeni. Jossittelu on suossa uimista. Vaan todettakoon vielä kerran: Tenttikysymykset nyt kuitenkin olivat sieltä kutun kainalosta!

Parasta tenttitilanteessa oli törmätä wanhoihin seminaaritovereihin. Puolituttuja oli mukava nähdä puolin ja toisin. He tulivat toiselta puolen karttaa. Minä olin unenpuutteesta liidunvalkoinen. Kukaan ei ollut sienenä. Aina se vaan ihmetyttää, kun porukat viihtyvät seurassani. Luulen olevani rahisevan tylsä, pilkun paras kaveri ja muutenkin ajatuspölyinen. En olekaan noin superlatiivinen. Pöllyytän jälleen omakuvaani sekä ravistelen palttooni. Se mitä leijuu ilmoille jää myöhemmin kirjoitettavaksi.

Olen pohtinut, punninnut, palaveerannut ja muutenkin fundeeranut. Lyhytnäköistä tai ei, mutta olen päättänyt hylätä tarjotun kesätyötarjouksen. Taloudellisestikin ihan kupru päätös, mutta koko kesä liian kaukana kotikuvioista ei lyö leiville. Teinikin äänesti työtä vastaan -ihmeiden ihme! Toisaalta työ ei ole riittävän kaukana ollakseen eksoottisen houkutteleva, jolloin siihen tarttuisi oppimisseikkailuna. Olen monimutkainen lammas. Osaan myös monimutkaistaa asiat kevyesti. Sitten sain toisen kesätyötarjouksen omilta nurkilta. Pesti on tynkä, mutta kyllä se säästeliäästi eläen elättäisi. Nuukuus taas on opiskelijoille perusarkea. Nii-in, olen sieltä Savosta... ottakaapa meistä selvää.

Opetustyöt jatkuvat. Jehnaa! Saan työpaikkatunnukset eli minusta tulee enemmän tai lampaallisesti vihreä osa henkilökuntaa. Uskomatonta. Sain serpentiinimäisen kiharaisesti tiedon, että minulle lankeaa myös kokonaisen opintokokonaisuuden ohjaus-vetäminen-kipparointi! Tämä teki vaikutuksen, veti hiljaiseksi sekä laittoi hyvin nöyräksi. Olen osoittanut osaavani, pystyväni ja hallitsevani tehtäväkenttäni. Hiisi vieköön, nyt en taas pillitä! Enkä jatkakaan etten pillitä taasen kohta. Oi elämää(ni)! Joskus arkikaarteet vetävät ilmat ihmisestä, toisinaan ne antavat ilmaa siipien alle. Leijailen (saappaat jalassa).

Mahdollisuuksien päivää kaikille!

*
Vinkkaus:
Kate Atkinson'in kirja Ihan tavallisena päivänä on samaan aikaan sekä romaani että dekkari. Kirjan juoni kerää yhteen kolme väkivaltapausta, joita yksityisetsivä Brodie lähtee kerimään päivänvaloon. Pikkulapsen katoaminen, nuoren naisen surma sekä perheenäidin jäljettömyys pitävät tarinan liikkeellä. Teksti, tunnelmat ja henkilöhahmot ovat monitasoisia, tapahtumat uskottavia sekä yhteydet tapauksissa kuin värit neuleissa. Suosittelen kirjaa dekkareista pitämättömillekin. Hyvä tarina on aina hyvä tarina.