Äyri päiväksi

Marraskuuta!
Tämä kirjoitus on vailla asiantuntemusta. Kirjoitan kuin 'profanum vulgus -vihkiytymätön rahvas'. Toisin sanoen vailla asiaan vihkiytymistä. Pahoittelut perille päässeille! Sanasen aion silti ilmoille lauluu. Asianokkeluus on vasta nupullaan.

Kääriydyn veroihin. Onhan tänään kansallinen kateuspäivä. Kansakuntaa äyrittää. Kuka omilla kulmilla ansaitsi eniten, kuka sai ansioidensa mukaan tai ketkä jäivät ilman osaansa. Ilma on sakeana spekulaatiosta, kyräilystä ja tyytyväisyydestäkin. On ilmoja pidellyt.

Minusta on hienoa, että ihmiset ansaitsevat. On oikein, että lahjakkuudesta, osaamisesta ja taidoista maksetaan. Toisille maksetaan enemmän kuin osalle, mutta onnea osakkeista osallisille! Eräille voisi maksaa vieläkin enemmän. Olen aivan varma, ettei yksikään Mokian johtaja ammenna tiliään minun penneistäni. Minun tilini taas ei ole poissa keneltäkään toiselta. Minä en vie yhdenkään toisen palkkarahoja. Yhteiskupilla ollaan. Veroja maksetaan, joten yhteiseen kassaan kaadetaan. Tähän äyriämpäriin se ahneus, itsekkyys, kateus, katkeruus ja herraviha solahtaakin. Harmi, sillä kuka haluaa lirutella omaan mukiin?

Töitä täytyisi tehdä, itse oma leipä ansaita ja ottaa se mikä itselle kuuluu. Niin mikä?! Rikastumaan niiden toisten ei silti pidä ryhtyä. Itsellä siihen on oikeus. Jeps, joo ja juupajuu. Yleisasenteena näyttäisi olevan, ettei kukaan saisi nousta toisten yläpuolelle. Ei edes humaanisti tikapuita, välttäen kanssaeläjien polviluita, käyttäen. Asema täytyy ansaita, mutta se taas ei saa näkyä pankkitilillä. Ihme solmu! Vastuuta saa, mutta siitä ei saisi maksaa liikoja. Itsestäänkään ei saa luulla liikoja, mutta itseensä täytyy uskoa. Ei liikoja, ettei tule liikaa luuloja. Kieroutunut kanta!

Pohdin miksi edellisten sukupolvien saavutukset, osaaminen sekä tuloksellinen toiminta täytyisi uudelleen maksattaa perillisillä? Eihän kukaan voi valita syntymäympäristöään. Siinä toteutuu ehdoton samanarvoisuuden sattuma. Älkää huoliko, minulle ei ole tulossa pääomallista varallisuutta. Vain itse hankittua omaa pää omaa. Olé! Mahdollisesti myös pääomaa. Ohó! Mielipiteeni perustuu siis mielikuvituksen varaan ja siihen on kyllä jokaisella varaa.

Pääomatulothan kertovat aiemmista onnistumisista. Minun järkeen varallisuus on ilon aihe. Ylpeys on eri sarjassa. Miksipä rangaista toisia toisten pärjäämisestä? En ymmärrä. Sahataan sakkia tasapäisiksi. Silloin on vaarana, että leikataan jotain korvaamatonta palikoiksi. Jokaisella sukupolvella on kyllä tilaisuutensa näyttää, haastaa ja osoittaa omien intressiensä rajat. Suomessakin voi rikastua, raharikastua, menestyä ja tulla verotetuksi. Lukekaa vaikka lehdistä.

Sanottiin se julkisesti tai ei, mutta toiset tulevat aina pärjäämään toisia paremmin. Tämä on fakta. Toiset taas tulevat toimeen vähemmällä kuin toiset. Faktaa taas. Eräitä verotetaan rankemmin kuin naapureitaan. Fucktaa vaaleanvihreämmällä puolella. Eräät saavat syntymälahjanaan etumatkaa, toiset kiihdytyskaistan ja jotkin astronomisen motivaatiomoottorin. Olennaista on, että omat lahjat etsii, ottaa käyttöönsä sekä laittaa palvelemaan myös yhteistä hyvää. Lahjakkuus velvoittaa yksilöä siinä missä palveleekin. Kaikissa on mahdollisuus.

Todetuksi tuli jo, en ole verotuksen saloihin uponnut. Puusilmänä mennään. Aiheeni on mielipide, ei veropoliittinen tilannekatsaus. Ennen kuin viisastun, väitän, että tuloverotus on perusteltua. Tulot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Joten 1+2+3=äyri eli kansantaloudellinen haaste. Verotulot mahdollistavat hyvinvointivaltion ja tasa-arvon ylläpidon edes nimellisellä tasolla. Aina joku/ joitakin tippuu sekä tiputtautuu marginaaliin. Tässä on haaste. Eräät kokevat hyvinvointivaltion hyysäyksen viimeisenä satamana. Minä en.

Äyri päivässä pitää valtion liikkeessä. Minäkin liikahdan kohti ulkoilmaa. Seuraan verotuksen jälkiä. Kansalainen lopettaa.