Sunnuntainakin!

Se o sunnuntai!
Alkuun onnittelen kaikkia isäksi ehtineitä, päässeitä, varttuneita tai tarttuneita. Onneaonneaonnea! Lopuille onnea yritykseen.

Tiedetään, tiedetään... yritin murtaa urautuneita tapojani, vaan kuinkas kävikään? Tännehän minä hiihdin. Ihan ilman suksiakin. 'Si tacuisses, philosophus mansisses -Jos olisit vaiennut, olisit pysynyt filosofina'. Niinpä. Tokaisu harvasanaisuuden puolesta tunnettiin jo keskiajalla. Minä en kai sitä sitten kuullut.

Koin eilen jonkinasteisen tehokkuuspiikin, sillä sain yhdessä päivässä aikaan enemmän kuin joukossa arkipäiviä. Joukossa tiivistyy. Työtehoseurakin otti yhteyttä ja pyysi minua selvittämään sähköistymistäni sähköisesti taikka mahdollisimman tehokkaasti. Näin toimitaan.

Elokuvissa oli tarjousnäytös, pyykkituvalla vapaita aikoja, uunissa tilaa kotitekoiselle lasagnelle ja kaupassa etsimäni edullinen havuköynnös sekä sohvannurkalla lähes luettu kirja. Nyt se opus on kansitettu. Päivä silkkaa energiaa!

Tänään vain tunnelmoin. Askartelen, maalaan, luen ja töllötän töllöä pöllönä. Se o se sunnuntai! Huomenna imuroin ;)

*
Vinkkaus:
Ihanuudella suosittelen jokaiselle studio Ghiblin uusinta elokuvaa Kätkijät. Leffa oli jokaisen euron ja katseluminuutin arvoinen! Peukaloisten perhe elää 'inhamalisten' lattialautojen alla ja käy yläkerrassa lainaamassa heille tarpeetonta tavaraa. Suuret eivät saa nähdä pieniä, mutta sukupolvet toistensa perään ovat törmänneet. Niin nytkin. Peukaloinen Arietta kohtaa Sho -pojan. Nuorten välille kehkeytyy kokoeroon sitoutumaton ystävyys. Tämänkin Ghiblin tarina on opettavainen, kaunis, elämän ja luonnon monimuotoisuutta arvostava. Musiikki sekä visuaalisuus hivelivät. Leffasta jää suloinen jälkimaku.