Päivän pärskäys

Haaaa!
Täällä ollaan ja nyt on torstai! Tarinoita tavallisuudesta itselle epätavallisena päivänä. Mitään mehukasta, paitsi piiras, ei ole luvassa. Jatkatte omalla vastuullanne. Torstai on touhua täynnä. Niin olisi minunkin päiväni, mutta mitäpäs teen? Istun, ihmettelen ja inisen.

Sain opetuspalkkioni. Mehukkaasta oli verojen, maksujen ja kadonneiden tuntien jälkeen jäljellä vain luiseva ranka. Tuostakin palasesta Kelan on saatava jauhaa kuppiinsa osansa. Pykälästä pykämä. 'Non intellegunt homines, quam magnum vectigal sit parsimonia -Eivät ymmärrä ihmiset, miten suuri tulonlähde säästäväisyys on'. Tästä tulolähteestä saan taas ammentaa arjessani. Sinne luikahti ostamattomuuden nurkan taakse ja hankkimattomuuden varastoon se unelmasoffakin. Surkeus! Se tässä nyt hiertää -takalistoakin. "Parahin Tuhannen Toiveen Täyttäjä! Täällä nöyrän haaveen ilmoille huokaa lammas, jolle riesoiksi on annettu kova vaneriluu istuimeksi..."

Kuivasta edes substrooppiseen ilmastoon. Leivoin (ei ole Ülen pääuutinen) porkkanapiirakan. Se on sohvastamme poiketen mehevä ja kuorrute sokerinen. Ihanien mausteisten tuoksujen keskellä on vaikea näyttää etikkaiselta :) Nuuhkin mielummin ilmaa kuin multaa. Turhahan se on nyyhkiä tavaroiden perään. Vaikka se sohva nyt osuukin sinne... Eivät ne ostamattomat istuimet itke minunkaan jäljissä. Istahdan unelmaan.

Jokohan lähestyttäisiin asiaa? Totesin tovi sitten, että kieltäydyin tarjottimella ojennetusta kesätyöpestistä. Sain vastauksen, jossa minut palkataan mielellään! Edelleenkin, yhä vain ja todellakin. Huimaa! Oikeasti niin huimaa, että huimaa. Saan miettiä tilannettani määrittelemättömään päivään saakka. Tuumin nyt kerran kuopattua totisena.

Tökin graduani. Se pyörii sittenkin! Siis siellä muistitikun uumenissa painettuna takaraivon alimpiin kerroksiin. Tekele ei näe ihan heti päivänvaloa. Saa kutale odottaa vuoroaan. Työt tulevat ensin. Niinpä niin ja joopa joo. Vaan salonkikelpoinen selitys pyörähtelee. Palaan iso-gee padalliseen joskus jäljempänä. Annan nyt ajatusten muhia, hautua ja kypsyä. Ratkaisut ottavat oman aikansa. Ja minä suon niille sen.

Liitelen pölyjen perässä, huidon ne rättiin. Väänän opetusmateriaalia. Ensin on vain luettava aihe-alue takaisin pintamuistin pintaan. Tilattava itselle yösijaa (toivon löytäväni muun kuin tallin) ja etsittävä nimiviidakkoon kadotettu toimistohenkilö, jotta saisin bittiasiat rullaamaan. Tämä on niin tylsää kuin sen luulettekin olevan! Minun tavallisuuteni edellyttää touhukkuutta, joten sukellan sukkelaan arkeni aaltoihin.

Pärskyvää päivää jokaiselle!

*
Vinkkaus:
Seuraava edustaa toisille ultimatetylsistymistä, toisille vinkeää elokuvaa poliittiseen historiaan. Tarinoita kulta-ajalta on mustan huumorin elokuva Romaniasta. Leffan juonena ovat muutamat Ceausescu'n ajan kaupunkilegendat, joihin törmää toivottavasti enää vain jäänteinä sosialismin nurjalta puolelta. Poliittinen satiiri on haastava laji, mutta tässä siihen yhdistetty lämpö, perusarki ja pienet ihmiskuviot luovat hykerryttävän tarinaryppään. Harvempien makuun, ehdoton eurooppalaisen eksotiikan ystäville. Ihan toverihengessä.