Sporttipalanen

Aamun alkua!
Ja jutun juurta asetille. On ilmoja pidellyt. Myrskystä kun selvisimme, ihan sähköistettyinä, niin nyt sitten taivaalta on tipahtanut jotakin poistettavaa. Ähh, rauhoittakaa! Ei takapihallemme sentään mitään Sputnik'ia (tai edes osia siitä) ole ropissut. Ei lämpäreelle mahtuisikaan mitään avaruusluontainta, meteoriittiä tai muutamaa puutarhakalustettakaan. Rajallista. Lunta siellä oli.

Kirjoitelmani on kuin mykysoppa. Vienosti värittynyttä, jauhoisia paloja pyörii padan reunoilla ja hämmentäminen on sattumanvaraista. Vain lukijat voivat palaa pohjaan ;) Voisihan sitä aina lukea jo tunnustettuja klassikoitakin...

Väliaikatiedoista todellisuuteen. Olen ollut tämän talvea suurintotalkkari. Isäni osti meille kunnon katuharjan piiitkällä varrella ja lumilapion. Entisessä harjassamme olikin rajoitetusti vartta. Toisin sanoen vain hyvinhyvin lyhyet kansalaiset, hyväselkäiset taikka masokismiin taipuvaiset vaivautuisivat vilkaisemaankaan tuohon nysään päin. Me heiluimme harjan kanssa vuodesta toiseen. Omaksi kiusaksi kai. Onnistuin viime hangilla typistämään nysän nysemmäksi ja nopeuttamaan harjan lentokaarta kaatopaikalle. Siellä on ja sillä sutii.

Lumilapiomme taas oli mitoitettu aivan oikein pihamme kokoon: lasten mallia 1970 -luvulta. Konstit on monet ja taidot tuhannet... Tontillemme riittäisi mainiosti vaikka puurolusikka (piha on pienen pieni, mutta onneksi on!). Keväällä lapio oli kypsynyt pihatalkoisiin, nyrjäytti itsensä ja sai sekin kyydin lepokotiin. Nyt jo suoristunein jaloin voin tiivistää, että kyllä omatoimitalkkariuskin on välineurheilua. Minä urheilen!

Lapiosta lapaseen. Värjäilin eilen epämielenkiintoista hiusjuuristoani piiloon. Tavoitteena saada hohtavan hohdokas kutristo. Kuinkas sitten kävikään? Ei mennyt metsään, vaan soppaaan. Minulla nyt on sävynä... se myky!! Mykystävää. Ei ole korvaa karvoihin katsominen -tai jotakin sen suuntaista. Ehkäpä ensi kierroksella raidoitan latvustoni.

Tässäpä tämä. Poliittisesti korrekti sekä asiasisällöllisesti kevennetty versio tavallisuudesta. Otsatukan alta ja harjan varresta päivät!

*
Vinkkaus:
Tarjousnäytös takasi yleisöryntäyksen. Se oli jo näkemisen arvoista. Uusi Sherlock Holmes: A Game Of Shadows oli ajan, lipun ja katsomisen arvoinen elokuva. Robert Downey Jr. tekee hykerryttävän roolin salapoliisina. Eikä Jude Law ole liian nätti tohtori Watson'iksi. Maukkaana lisänä keitoksessa oli Stephen Fry'n esittämä Holmesin veli. Tässä uudessa seikkailussa Holmes kohtaa arkkivihollisensa professori Moriartyn, jolla on kohtalokas juoni Euroopankin valloittamiseksi. Vauhtia, vaarallisia tilanteita, näyttäviä taistelukohtauksia ja iskevää huumoria on tarjolla tässä takuulla viihdyttävässä rymistelyssä. Edellistä osaa tapahtumallisempi elokuva. Istuvat näyttelijät, sujuva juoni, etenevä tarina ja muutama vasen koukku liimasivat katsojan penkkiin. Suosittelen kaikille, jotka harvemmin jarruttelevat kurveissa.