keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Koreat kekkerit

Aamua!
Arvaattekos miksi istun täällä jo aamutuimaan? Juu-u, hampaankolot ovat pullollaan kankaanpaloja, kommentaattoreita ja muuta häkkitavaraa.

Otan antimuotitietoisen riskin, kun lähden jakamaan näkemyksiäni vaateteollisuuden virtauksista. Vaan sen nyt teen! Makueroista ei pidä kiistellä, mutta juhlavaatteista on syytä kinastella. Aion myös ponnistella, jotta saavuttaisin ilkeylykattonikin. Miksikö?! Minähän yritän olla vain trendikäs! Vuosi alkaa olla lopuillaan, joten kiirettä pittää. Yleisvirtaukset pintaan.

"Tänä aamuna savolainen sheep on pukeutunut aina istuvaan nahkaansa. Hänellä on yllään jo useaan otteeseen nähty yöpaita. Kuontalonsa lammas on laittanut itse. Hiusmallilla on tahtomattaan saavutettu pihakoira -look. Tyyli haukkuu, vaikka takatukka puuttuu. Kuuppakarvoille on tarkoitus tehdä harvennusleikkaus... Onneksi! Eikä päivääkään liian aikaisin." Vakuuttavaa, vaikuttavaa ja vavisuttavaa.

Nyt kuitenkin niihin valtakunnan kaapukemuihin. Kiteyttäen: Kukin kykyjensä ja makunsa mukaan. Tämä kiistaton fakta mielessä edetään. Olin yllättynyt kuinka monta isoäidinikäistä raskaana olevaa muoria kättelyjonossa tarjosi presidenttiparille kämmentä. Pariin kertaan taisi Darjakin yllättyä... Kaikki munat eivät olleetkaan hapanneet. Hämmästyttävää, että on vielä tärpännyt. Vilpittömät biologiset onnittelumaljat sille! Suomalainen väestönkasvu ei ole minun ongelmani. Onnea vaan odotukseen! Syntyvyys nousuun, vaikka seniorivoimin. Jokainen omalla vapaalla tyylillään -ihan oikeasti!

Positiivinen yllätys taas olivat ne muutamat julkkismiesvieraat, jotka olivat teettäneet juhla-asuistaan jotakin persoonallista sekä asustaneetkin ne värikkäästi. Luovuutta, joka istui minun makuhermoon! Olin... hmmmm... ilahtunut myös yhdestä kierrätysideasta: Erään artistin vaimo oli harsinut/ saumauttanut kirjavasta sohvan irtopäällisestä juhlakoltun. Pääsiäiskoristeista löytyi vielä höyhenetkin. Wau-auuuu! Kierrätys on kannatettavaa, samoin kompostointi.

Jatkan trendillä ratsastusta. Suuttukaa tai muuttukaa. En ymmärrä, en edes yritä, miksi Ülen on raahattava se puolimykkä muotikommentaattorinainen vuodesta toiseen näihin juhlalähetyksiin! Eihän ihminen hallitse kuin kolme adjektiivia. Ontuvaa! Aivan varmasti verbaalisempiakin toimittajia olisi tavoitettavissa. Löytäkää yksi ensi vuodeksi! Tämä kolttu"kommentaari" ennätti kehaista vain markettimekkoja. Läpinäkyvää! Taisi kollegojen lahjakkuus liimata kielen kannat kitalakeen. Ammattikateus iski suorassa lähetyksessä. Se kuului! Muutahan tältä ei-selostajalta ei sitten kuultukaan. Kierrätykseen!! Minä vaihdoin kanavaa.

Muuten oli ruudun välittämäkin rennonoloiset läksiäiset. Olisihan se hulppeaa päästä joskus itsekin paikalle. Kutsun ja luvan kera. Minulla on aikaa-aikaa-aikaa koota ryijyrahasto, jotta voisin tilata jubileeasuni Rukka Jintalalta. Hänen asunsa ovat ilahduttavan tunnistettavia tasokkuudessaan! Tänäkin vuonna. Niin, siis jos vain minä tai Tukka olemme vielä silloin pallon pinnalla. Maan alla tai Lopullisen Kutsun saaneina ei mekolla ole niin väl/riä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Nyt olen lapannut näkemyksiäni asian jos toisenkin päälle. Haisee vain, jos sitä haistellaan. Nenänne on omanne. Arkea ja uusia tuulia nuuhkittavaksi!

*
Vinkkaus:
Juhla-aiheeseen sopii nimensä puolesta Kaori Ekuni'n romaani Blink blink. Epätavallinen avioliittokertomus nyky Japanista. Kirjassa vastavihitty pari Mutsuki ja Shoko elävät haasteellisessa suhteessa, jossa heidän kulissiavioliittoonsa mahtuu kolmaskin pyörä. Vanhat tavat, moderni elämäntapa ja aito kiintymys vuorottelevat soljuvassa tarinassa. Kieli on arkisen paljasta. Tarinassa on suurta ymmärtävää lämpöä. En siltikään tiedä pidinkö romaanista. Suosittelen tätä kulttuurin ystäville, elämänmatkaajille sekä avarakatseisille.

2 kommenttia:

  1. Mielestäni tänä vuonna oli aika pliisu tarjonta. Puuttui kokonaan Janina Anderssonin röyhelöt, Karpelan rintavako ja Tiuran tyylikkyys. Muutama helmi löytyi, Mirella Kouliasin puku oli tyrmäävä ja Jenni Vartiainen kuninkaallisen kaunis.
    Kommentaattorista olen ollut joka vuosi samaa mieltä. Hannuska saisi mennä mykistelemään omalle kotisohvalleen ja jättää sen puhumisen tästäkin edes toisille.

    VastaaPoista
  2. Asiaa, asiaa! Toiset osaavat sen pukea (myös puheeksi!), toiset taas kääriytyvät hallaharsoihin, housunlahkeisiin tai koipalloihin.

    Sen askarteluhileenkin voi jättää ripottelematta hiuspohjaansa ja käyttää osaavaa kampaajaa. Ihan hyvää tarkoittava vihje...

    Minun oma kutsu Linnaan eksyi jonnekin huopatossutehtailijan, puskajuoksijan tai tanssilakkoisen persauksen kuoreen. Dammmm ;)

    VastaaPoista