Elämää joulun jälkeen

Ohi o!
Paikalla. Kirjasto on auki jälleen, joten katson arjen astuneen kuvioihin.

Joulu tuli, kävi ja meni. Joulukoristeet ovat ja elävät. Onhan se nostettava omaa häntää ja todettava, että onnistui! Jouluruoat maistuivat, tunnelma oli katossa ja sokerihumalaan yllettiin. Paketeista paljastui hyvin osuvia, näköisiä ja istuvia lahjoja. Ainuttakaan tarpeetonta tavaraa, tuotetta taikka rompetta ei kulkeutunut nurkkiimme. Kiitämme tästä kaikkia!

Nyt sitten tömähdämme tavanomaisuuksiin. Laatikot sekä kaapit (ei yhtään tuttavaa hyllyllä) kurkittuani huomaan muutaman tyhjän kohdan. 'Natura abhorret vacuum -Luonto kammoaa tyhjää'. Tyhjä pyrkii täyttymään. Sisko todistaa tämän sisustuksellaan, kotikemistit nestevarannoillaan ja julkkisblondit vahvistavat poikkeuksen. Kauppaa kohti. Tulostinmuste on loppu, samoin kynsilakanpoistoaine ja rasvaton maito. Huomatkaa olennaisuusasteikko! Finitoa huutaa myös pari purkkia, putkiloa ja pussukkaa. Oodi tavallisuudelle! Arki on istahtanut juhlan istuimelle.

Joulusta jäi makea jälkimaku. Juhlan jälkivietto jatkuu, kunnes Teini palaa lukiosorvinsa ääreen. Sinne on onneksi aikaa, joten humuilemme yhteisellä vapaa-ajalla. Todellinen arki on vielä kaukana. Sinne asti ei savolaisen lampaan silmillä näe.

*
Vinkkaus:
Jouluun mahtuu aina pari omavalintaista elokuvaa. Asenteellinen arki on vielä mutkaisen matkan takana, joten vinkkaan jotakin realismin vastaista. Fantasiaseikkailu Red Riding Hood-Punahilkka oli ennakkoarviotani parempi katselupalanen. Nuori Valerie (Amanda Seyfried) saa kannoilleen ihmissuden lisäksi kylällisen vihaisia ihmisiä. Elokuvan maisemat, kauniit näyttelijät, usvainen tunnelma sekä onnistuneet kuvakulmat antoivat klassikkosadulle aikuimaisen maustepohjan. Tuttu tarina jättää fiiliksen kuin olisi ikkunaostoksilla. Suosittelen ilman pitkiä hampaita mm. fantasian ystäville.