Epäinhimillinen kasvi

Jouluviikkoa!
Hän on täällä taas eli kotona ollaan. Istun ja palan. Istuin enkä minäkään ole tulessa, mutta olen palannut kotio.

Olimme, elimme ja tulimme. Piipahdimme joulunalusvisiitillä Savossa. Voimat, pennit ja vapaa-aika menivät, mutta lystiä piisasi. Reppuun kertyi 'panem et circenses -leipää ja sirkushuveja'. Konkreettisesti. Sukulaiset pitivät ruokapuolesta, mutta myös karnevaalitunnelmasta huolen. Nyt jääkaappissamme köllöttää joulukankku, nurkassa lahjoitus-tv ja hengarissa uusi talvipalttoo. Äidin pohjattomista säilöistä kaivautui esiin sopivat nahkahansikkaatkin. Mukavaa olla omien sukulaisten oma hyväntekeväisyyskohde!

Savon kierros sisälsi tuhdin annoksen sukulaisia. Juuri heitä, jotka suoltavat niitä sukkeluuksia, joista kirjoittaa. Sisä-Suomen markettien ylitarjontaa, Siskon ostoskuumeilua sekä Vanhempien runsaskätistä anteliaisuutta tuli ihmeteltyä koko viikonvaihde. Omat lahjatkin on jaettu, joten olo on kuin insinöörillä. Sanonta, sanonta, vain puhdas sanonta! Sukulaisia on muistettu, muisteltu ja maustettu riemullisilla adventtiterveisillä. Nyt voi hellittää. Keskittyä siivoiluun, tuumailuun ja omaan puuhasteluun. On jo aikakin.

Viime viikolla tein töitä, istuin ja paloin. Totisesti. Odottelin innokkaana tilipussiini ansaittua kuohkeutta. Siinä sitten silmät palaen verkkopankissa tuijotin kituliasta saldoani. Hermot käryten. Soittokierros hallintobyrokratiaan paljasti kalpean ja nahattoman totuuden: Palkkioni maksetaan vasta kuun lopussa. Luojalle kiitos, että maksetaan! Tietysti joku virastovarpunen olisi voinut informoida tästäkin keskitetystä kuprusta... Taivaallinen onni tämä opiskelijan nuukuusasenne, sillä sen ansiosta olemme joulunkin jälkeen plussalla! Heikosti positiivisia. Odotan sitä autuasta aikaa, jolloin saan nauttia kuukausipalkkaa. Gloriaaaa! Ei tarvitsisi a i n a pennien kanssa arvuutella tai arpoa mitä tulee, mistä tulee, milloin tulee ja tuleeko mitään mistään milloinkaan vai saapuuko se tuttu matti. Land of Utopia -täältä ollaan tulossa.

Ei ole mukavaa eikä ajanhenkistäkään lopetella nihkeään ekonomiaan. Laitetaan sokeriksi pohjalle tosi tarina Savosta. Mummoni oli saanut ystäväpariskunnaltaan lahjaksi joulutähden (kukan). Oli "tosi komea ja monilatvainen" (siis se kukka, eikä antaja). Tähtönen täytyi palauttaa pikana. Hyvä tahto ja rauha ihmisten kesken ei riittänyt. Kasvi nimittäin yritti tappaa lesken! Lööppi!! Mahdollista vain 1980 -luvun elokuvissa taikka Mummolassani. Tappajakasvin liikehdinnät uutisoitiin meille sopivalla määrällä teatraalisuutta, hyppysellisellä draamaa ja tujauksella epäselvyyttä. Tarkkaivaisuuskoe numeroa 665... Pintakuiva fakta oli, että joulutähti kasvina ei vain sopinut astmaatikolle. Hengittely työlääntyi. Piste ja pirkko. Savolaisen päättelyketjun kiteymä à la Mummo: Kasvi yritti imeä ilmat eläkeläisestä! Lentävän lehtevää.

Pistäkää pahemmaksi! Kukkivaa viikkoa kaikille ja filantrooppisia kasviksia!