Pätkittyjä löytöjä

Tiistaita toverit!
Aloitetaan, jotta päästäisiin alkua pidemmälle. Etsitään ja löydetään, poimitaan päivä ja katsellaan mitä onkaan tarttunut kopan pohjalle.

Pätkin tammikuisen tahmeaa arkinauhaa piipahtamalla Savossa. Löysin kampaajan, joka tarttui rohkeasti oksasaksiin ja sai kuontaloni kuriin. Pihakoira -look sai haukkuvan lähdön. Se jäi kampaamon lattialle. Tukka oheni, uusia kerroksia saksittiin. Nyt pipo pyörii päässä, mutta voimat ovat tallessa. Teinin kutreja siistittiin hillitysti.

Löysin ihmeen löytymättömäksi jääneet uudet käsipyyhkeetkin. Froteessa on kevään kuulautta nuoruuden raikastamille. Syyssävyjä kypsyneelle. Itsestäänselvästi pyyhkeet löytyivät halavalla. Samasta kaupasta pongahti koriin myös ekohammastahnaa. Halavalla tottakai. Tahnan raaka-aineista yli 96 % on luonnosta. Maku on raikas (sitruuna-minttu) ja pesutulos hollywoodimainen. Pitää hymyn herkässä. Häikäisevän ihastuttava tuttavauutuus.

Teini sai vuoden lisäikää. Vähänlaisesti on vielä ikämittarissa, mutta kierroksia piisaa ja tehoja löytyy. Hän löysi Savonmualta itselleen varatun kasan yllätyslahjoja. Käyttöön, kirjahyllyyn ja kukkaroon. Minä hyytelöidyin nostalgisten vauvamuistojen äärellä. Olemustani kovetetaan pektiinillä, hiusvahalla ja perunajauhoilla. Mitä tästä luonnollisestikin tulee? -Hiihtomaajoukkueen kärkinimi.

Löysin ajatusmaailmaani istuvan presidenttiehdokkaan. Tämä oli työn takana. Äänestin viime viikolla uutta löytöäni. Kuivuneet kuoret, kuivikkeet sekä aatekorput jätän ilolla marsujen omistajille. Perinteisillä vaalikahveilla löysi makuhermoni ehdokastakin mehevämmän toskapiirakan. Njammm! Politikointi on maistuvaa. Toisin kuin mediassa!

Jotain jäi myös löytymättä. Mummoni peruutti alamäessä. Häneltä jäi löytymättä se oikea suunta. Löysimme penkan kautta ojan pohjan. Todistin taas tämäntyylistä ratti karkasi tapausta... Lapiohommiksi meni. Lumen lennätyksen jälkeen työnsimme auton ojasta ja käänsimme sen kohti auringonlaskua. Mummo nappisi nitron kaasuttaen kohti seuraavaa mutkaa. Virtapiikki vanhukseksi.

Löytöretkeilyä inhorealismiin... Taloyhtiössämme on vaihdettu jätekuljetusfirmaa. Uudelta yritykseltä on jäänyt roskakatokset löytymättä, osoitetiedot hahmottumatta taikka ajoreitti on osunut kartan saumakohtaan. Roskat on tältä vuodelta hakematta! Olen varma, että muutama pussi on jo saanut omat jalat alleen. Pari pussia on kyennyt luomaan uutta elämää. Hahmottuu ilman näköhavaintojakin. Yäk!! Säästösyyt ovat aina säästetään järjessä -syitä.

Tässäpä tämänkertainen kertaava kattaus.

*
Vinkkaus:
Tämä tarina voisi melkein olla Savostakin. Jonathan Carroll'in romaani Naurujen maa nappaa mukaansa maagiseen realismiin. Pakkomielteinen opettaja Thomas Abbey lähtee Keskilänteen kirjoittaakseen elämänkerran ihailemastaan kirjailijasta. Kuuluisuuden kotikaupunki osoittautuukin joksikin aivan muuksi kuin peruspitäjäksi. Kirjan juoni on taitavasti polveileva, väreilevä sekä salamyhkäinen. Lopussa on muutama sadunomainen yllätys. Vinkkaan romaania kaikille tusinatarinoihin (tilapäisesti) kyllästyneille.