Lähtöjä ja saapumisia

Teitä tervehtien!
Uuden kynnyksellä. Eilen olisi ollut perusteltua kirjoittaa retrospektiivinen kirjoitelma päättyvästä vuodesta. Tänään sama olisi vain retroa, joten havainnollisen yleiskatsauksen saamiseksi teidän on lueskeltava wanhoja kirjoituksiani. Vuosi 2011 ohitettiin jo. Move on ja etteenkin päin etteisestä.

Olen elänyt tätä alkanutta vuotta vasta muutaman tunnin. Näistä ajoista suurimman osan olen ollut tukevasti ankkuroituna Höyhensaarten rantaan, joten tapahtamakalenterini on unihiekkainen. Nähtäväksi sekä elettäväksi jää, mitä raahaan viime vuodesta tämän vuoden puolelle. Olennaisempaa on, onko vuosisaaliini säilyttämisen arvoista vaiko mereen heitettävää kelluketta. Upokkaat tunnistetaan. Olen vastaherännyt. Turha odotella mitään esasaarismaista. Bäääätöntä on.

Pidän pintaan pyrkivän nostalgian matalikossa. Suostun katselemaan vain horisonttiin. Siellähän seisoo tuttu norsu! Tänä vuonna minun on päätettävä mitä teen graduni kanssa. Ajatussoutaminen ja huopaaminen alkavat käydä pinnan päälle. Ei auta kuin astua iso-geen takaa ja lopettaa nahjustelu -tai nykyinen graduaiheeni. Valinnan paikka. Joko teen ylimitoitetun graduni loppuun tai kuoppaan sen omaan mahdottomuuteensa ja haen uuden simppelin amppelin (riimileikit keventävät vain tunnelmaa, eivät joulumakkaraa). Potkaisen tässä asiassa itse itseäni. Ohi, otsaan taikka takalistoon. Kerron kyllä minne osui (kun lammas antihosui).

Pyrin jatkamaan edellisvuotista kyllä -linjaani. Opettelen rohkeammin, harkinnan jälkeen, sanomaan uusille tilaisuuksille, töille ja arkiretkille joo-o. Tässä on omajarrulle opettelusarkaa. Itseäni muistuttaen: viime vuoden parhaat& valitut palat saapuivat tavallisuutteeni myönteisyyden kera. Pyrin pitämään muistin pinnassa!

Toivon, että tänä vuonna taloudellinen epävarmuus, virastointi ja lappusamba rauhoittaisivat rytmiään. En jaksaisi jokaikisen ilmiintyneen pennin jälkeen sitä matkakertomusten laadintaa. Perusteluja ja selittelyjä roposten reittivalinnoista. Palkkakuittien kanssa pykälärumbaa. Tur-haut-taa! Jokaisen toimitetun liitteen byroohyppelyä, tulosarvontaa ja odottelua miten vaakaa tulkitaan. Ei se ole mielekästä, aikuisen itsenäistä elämää eikä mieltäylentävääkään. Tiedetään, tiedetään. Tätä se on opiskelijan elo, mutta siltikin. Kyse on kolikoista. Siellä ne nytkin laulavat pussin pohjalla. "Tänne tultiin, vaan ei olemaan..." Mukava olisi jos joskus joku tulisi vain jäädäkseen.

Kasvun ihmettä pennitaimistossa voisin vaalia uusilla nurkilla. Nuuhkia ulkomaan tuulia, katsastaa toisten nurkkia ja arjen yli kurkkia. Sitähän tässä suhisen, että mikäli kolikkoni ylivenyisivät, niin olisi avartavaa astua tavallisuudesta epätavallisuuteen ja matkustaa maan rajan yli. Lomailla muuallakin kuin Savossa. Tämä on hattarainen haave, joka jossain vaiheessa toteutuu kuitenkin. Annan sen kasvaa.

Erään lähtöä minä odotan. Kyykistelen, kumartelen ja kuoroulvontaa kiekauttelen, että tämä kolkko kapine lentäisi taivaanrannan taa. Häviäisi avaruuden tummaan sumuun. Häipyisi todellisuudesta ja takapuolen alta jätteenpolttouunissa. Nykysohvamme! Tuo kelju kalmoistuin... Sievähän se on edelleen, mutta made by northkorelainen lasten leikkikalutehdas. Istuin ikiroudasta. Tiedättekin, mitä toivon saapuvaksi tilalle. Odotan otsalohko lommolla, rystyset litussa ja toivioluu hitusina hyppysissä. Englesmannin soffaa tiättys!

Olihan tässä uudelle vuodelle turinaa. Loppuun pieni muistutus. 'Ego sum regina Romanus et supra grammaticam -Minä olen Rooman kuningatar ja kieliopin yläpuolella'. Juuri juu. Kotikeisarienkaan valta ei ulotu kielioppiin saakka. Vuan omalla palstallaan voi viljellä villejäkin ituja.

Kaikkea hyvää (miten ikinä haluattekin hyvän ilmentyvän itsessänne, elämässänne ja ihmisissä) ihan jokaiselle alkaneena vuonna 2012!!