Kalajuttu

Heissuli vei ja hellät tunteet!
Lause on enoni suosikkihokema jo 1970 -luvulta. Aika kultaa muistot, mutta kuuloluut hankautuvat virttyneistä sutkauksista. Peruutetaan kuitenkin takaisin tähän hetkeen.

On lunta tulvillaan nyt raikas talvisää... ja hyvää uutta vuotta! Eiei, ei hätää. En ole totaalisesti pipahtanut mopon selästä. Toivottelen kiinalaisittain onnekasta Lohikäärmeen vuotta jokkaiselle! Aasiassa aloitellaan uutukaista kalenteria vasta nyt -ne onnelliset. Heillähän tahmea tammikuu on jo melkein eletty ;). Voikin startata suoraan helmikuun kynnykseltä. Oi!

Laitan näin tuoreen alun ja sunnuntain (vaikka esim. katolisilla kalapäivä on perjantai) kunniaksi lauselle pienen kalajutun. Sintti kirjoitukseksi, mutta täyttä totta. Ei nosta elohopeaa, eikä jätä haavia auki. Ilo kirjoittaa siitä, kuinka makumaailmaakin avartavaa on luopua kuivahtaneesta ennakkoluulostaan. Vesille!

Listasin muutama kirjoitus sitten itselleni aktivointilistaa. Siellä oli tuore kalakin. Olin täysin vakuuttunut, että se on se kohta joka varmasti jää toteutumatta. Epätodennäköisesti toteutuessaan (hahhahhauki) jää ehdoitta listani hännäksi. Siimatta näin. Hännän alla antihuippuna olisi enää asenteeni kalailuun... Arki yllätti! Ostimme tuoretiskiltä vielä sätkivän palan lohta (nahka ja ruodot kuuluivat hintaan), perkasimme sen ja valmistimme fisukastiketta. Teinillä viledat käsissä, minulla asennoituminen nenässä. Jos kalan maustaa (huom. ei tainnuta!) jeeralla, chilillä ja korianterilla, ei voi kuin todeta: Hyvvee!! Olen peitonnut yhden ennakkoluuloni. Kotipuolessa nääs kalat, poikkeuksetta ja joka taloudessa, uivat voissa että smetanassa. Ne fileet ovat vielä sävytettykin aromisuolalla kultaisiksi. Tukkii luontaisen maun ohella myös silmäluomet. Koettu o! Nyt käytännön kokemuksesta vakuutan, että kimpale vonkaletta voi pärskähtää lautaselle tomaattikastikkeestakin. Katiska sentään -ei ole kalavale!

Minä en ole edes einesbloggari, joten jätämme ateriat ja aterimet tiskiin. Kalastelen pääsääntöisesti arkikokemuksia, joten fisuaarioista ei tule tapaa. Ei koukuta. Toivottelen teille hyviä arkisaaliita, auvoisia apajia ja verkon täydeltä vonkaleita!

*
Vinkkaus:
Yhtä epätavallinen kuin kirjoitukseni sisältö oli, on myös elokuvan Hallam Foe päähenkilökin. Nuori Hallam (Jamie Bell) tarkkailee kaikkea ympärillään -salaa. Eksyksissä oleva nuorukainen on vakuuttunut, että hänen äitinsä on murhattu. Ja maailma on kummallinen. Tarkkailemalla toisia saattaa itselle paljastua olennaista myös omasta itsestään. Tämä on draamaelokuva, joka kasvaa päähenkilönsä kanssa. Palkitussa filmissä on lämpimän toiveikas pohjavire. Rakkaus on monimuotoista, erilaisuus on rikkautta ja näkökulma asioihin virkistävän kirpeä. Suosittelen kaikille elämän tarkkailijoille sekä sunnuntaivakoilijoille. Ymmärryksellä.