Hattiantivatti

Aamua!
Olen ollut hereillä pitkään, valveutunut hieman pidempään. Pitkään valvonut -tuskin koskaan. Ja tämä tammikuu on ollut ihan nihkeä. Aloitetaan nurinat tästä.

'Saxum volutum non obducitur musco -Vierivä kivi ei sammaloidu'. Sanonnan alku ja juuri on kuitenkin kreikankielisessä sananparressa: Pyörivä kivi ei kerää meriheinää. Olen ihan heinettynyt! Rapsuttelen aamukaffen ohella sammalia irti otsastani. Haaa, olen siis mätkähtänyt mahalleni ja jämähtänyt siihen. Totta! Ottakaa, lukekaa ja todetkaa. Olen Kalevalan Antero Vipusen lammasmainen klooni.

Vuoden alku on ollut yleisvaikutelmaltaan harvinaisen tahmea. Fiilis on ollut tillilihamainen. En tiedä mikä nyt liisteröi olotilaa, mielialaa ja yleiskatsausta. Veikkaisin, että kosmos on tervannut arkimononi pohjat. Hiihtäessäni päivästä viikkoon jää vain etanavanat jälkeen -ja narina. Muistan syyttää myös meteorologeja! Vaihtovirtaisia ja virtapiirin ulkopuolisia hattiantivatteja kuuluu useita ystäväpiiriini. Salamointia tässä odotellaan... Uskon, että kevään edetessä saan moottorini kunnolla käyntiin, vauhtia masinaan ja tuulta tuulilasiin. Odotan tätä myös meteorologeilta.

Puuhastelua on kyllä riittänyt, mutta mikään homma ei ole kipinöinyt. Haaleaa on kuin koulun keittiössä. Olen toki etäillyt. Uurastanut tonttuna palkkalouhoksessa. Pää punaisena, lakki mytyssä ja tossut kippuralla. Jöröä. Tarkistaen, arvioiden sekä kommentoiden opiskelijoiden kirjavia kirjallisia tuotoksia. Yhdeksän kuormaa lapioituani, lähettää pomo vielä sen "unohtuneen" täyden kympin. Huumori huumori, miksi minut hylkäsit? Pilkoin tehtävävuoren soraksi. Jauhoin kompastuskivet hiekaksi ja harjasin opiskelijoiden sepelit opintorekisteriin. Siellä ovat, Kela vieköön nyt omansa. Ei ole kaivosmääkijää hakkuun katsominen.

Tempoilen t a a s palkka-asioiden kanssa. Nyt ruuvin kierteissä kihartuu uusin verokortti. Hohhoijaa. Uutukaiset verokortit otetaankin käyttöön vasta seuraavalla maksukaudella. En saanut tietokoppia. Minulla palkkalingossa kieppuu se uusin lipuska. Silppua tulee. Tämä on niitä pieniä asioita, jotka kertaantuvat kieriessään. Lopulta kun möhkäle tavoittaa kohteen (minut), vahingot ovat kattavat. Muutaman päivän viivästys palkanmaksuun siirtää sen tuloa kahdella viikolla. Se taasen viivästyttää laskujen maksua. Että voi olla kuoppaista! Työpalkkionikin tuntuvat olevan sumean logiikan laarista. Palkkasumma on joko kirpun pierun taikka lähes kohtuullisen väliltä. Itse ei voi valita. Tähänkin on varauduttava. Pähkinöinä puunkuoren välissä.

Kitkattomampaa matkaa teille! Otteessa on vaikka takkuaa :)

*
Vinkkaus:
Vinkkaukseni on usean Oscar -palkinnon kahminut The hurt locker. Kathryn Bigolow'in ohjaama elokuva kertoo amerikkalaisen pommiyksikön arjesta Irakissa. Osuvan tarkkanäköinen kuvaus yksilön vastuusta itsestään ja itselleen. Sodan heijastamista kerrannaisvaikutuksista kaikkeen. Elokuva ei rakenna perinteistä hyvä-paha -asetelmaa ja kerronta jättää tilaa katsojan pohdinnoille. Tästä syystä sen katsoikin loppuun. Tarina on painostava, verinen, miehinen sekä todenmakuinen. Tässä elokuvassa oli tavoitettu jotakin olennaista. Pasifisteille, muille rauhaa rakastaville ja elämää arvostaville.