tiistai 6. maaliskuuta 2012

Eloa on

Tervehdys tiistailta!
Nyt on tapahtunut, muttei sattunut. Tässä kynitty kertaus.

Epätavanomaisesti poistuimme kotikonnustamme. Olimme viikonlopun Siskoni luona Etelä-Suomessa. Juhlaa! Voimat meni, mutta rahat säästyivät. Niitä tuhlattiin sitten eilen ja ihan kotinurkilla.

Noh, penni huusi pussista. Tunnustettavahan se on, että muutama roponen katosi sen ruotsalaisen sisustusliikkeen uumeniin. Vain tarpeellista hankittiin. Ekonominen väliviserrys. Pussilakanaa, hirvimakaroneja, sisä- ja koristetyynyä sekä karamelliä. Kaikille oli tilaa.

Vierailimme lauantaina Ateneumissa Carl Larssonin näyttelyssä. Sisään pääsi 800 ensimmäistä ilmaiseksi etukortilla. Savolaisina tietysti pidimme huolen, että pääsemme maksutta museoon. Puolen tunnin jonotus viimassa kysyi loppuajasta kestävyyttä. Näyttely oli ilmavasti koottu, tilat avaria ja Ateneum ensikertalaisen silmin upea! Lauantaina kannatti olla jonossa. Lähtiessään 500 sai ilmaisen kulttuuripalan ohella myös sekaleivän mukaansa. Me olimme niitä leipäännytettyjä :) Toisin sanoen lördag löi leiville!

Parasta koko viikonlopussa luonnollisesti oli oman Siskon näkeminen! Minulle ei sovi tämä liian piiiitkä välimatka. Haluan olla läheisroikkuvainen -konkreettisestikin. Siskoni uusin asunto oli valoisa, lämmin sekä tyylillä sisustettu. Huomionkipeä katti osoittautui aamustalkkaajaksi ja yläkerran asukkaat pystyi toteamaan kanta-astujiksi. Arjen antibalettiaskelia lähiöstä.

Monta tärppikärpästä löytyi yhdellä reissulla. Pyörimme rakastettavan rasittavina inspiroivissa nurkissa, kurkimme taidetta museossa ja keräsimme kokemuspankkiin pääomaa matkustamalla paikallisjunassa. Me emme huumaantuneet, mutta pari kanssamatkustajaa oli huumannut/ liimannut nuppinsa. Ensi kerralla luotamme bussiin.

Nyt olemme keskellä tätä viikkoa. Arki on kotona ja se on kotoisaa.

*
Vinkkaus:
Seuraavasta elokuvasta Teinikin piti, joten ottakaa vinkistä vaari. Draama An education kertoo 16 -vuotiaasta Jennystä (Carey Mulligan), joka ihastuu aikuiseen Davidiin (Peter Sarsgaard). Kohtaaminen vie tyttöseltä jalat alta sekä valmiiksi suunnitellulta opiskelupolulta syrjään. Tyttö on suloisen viaton, mies vilpillisen sulattava. Tarinan juoni on pitävä, roolisuoritukset rakastettavan raivostuttavia, tapahtumat uskottavia ja rakkaus niin nuorta. Sydämellinen leffa valinnoista ja niiden seurauksista, aikuistumisesta sekä suuresta keskenkasvuisuudesta. Suosittelen kaikille osuvien elokuvien nappaajille.

2 kommenttia:

  1. Kyllä ilmaisen sisäänpääsyn takia kannattaa jonottaa. Minä lainaan ostoksia tehdessäni Sulo Vileniä: "No kun halavalla sai".

    Arki on juhlaa ja oikein luksusta vielä omissa nurkissa. Kylässä on kiva käydä ja kiva kun vieraita käy, mutta kyllä kotio on vielä mukavampi tulla.

    Kepeää keskiviikkoa!

    VastaaPoista