Kaalikääryleen kaverit

Helou!
Paikalla! Toverit paikoillanne, valmiit... Kaali!

Mistäpä muusta keskellä kaunista viikkoa voisi jutun pupeltaa kuin kaalista. Jos jollakulla från villa Villekulla on uusi tai ennen kuuluttamaton kaalivitsi-sanaväännös, kertokoon sen toisille tai vaietkoon kasvimaallakin!

Sinne kaaliin. Muutama pikku juttu, poliittinen papana ja arkikupru on ottanut omaankin kaaliin, mutta niistä en saa nyt naattia aikaan. Vaan aidosta kaalista. Valkokaalista (ei, ei edelleenkään viittausta nuppiini!).

Teimme viikon vaihtuessa Teinin kanssa elämämme ensimmäisen satsin kaalikääryleitä. Syöty on pitkin/ pitkän ikää, mutta ne ovat aina olleet toisten uuneista. Nyt ihmettelen miksi emme ole tehneet noita herkkukääryleitä jo paljon aiemmin! Makumatkassa on ollut kualin kokoinen mutka. Olihan ruoka monivaiheinen valmistaa. Vaan loppujen lopuksi ei ollenkaan suuritöistä, haisevaa, mautonta tai itärajan viisumillista. Harasoo, ei hare krisna, sapuskoo! Aikaahan noiden valmistaminen otti, mutta kukaan ei kaivannut sekuntikelloaan. 'Tempus edax rerum -Aika, asioiden ahmatti' jäi tällä kierroksella nälkäiseksi. Juoksi jossain muualla.

Kääryleen kupeesta voin kertoa, että kaali teki maalin! Puolukkahillokin oli just eikä melekein. Ihana ateriakokeilu, mukava yhdessä puuhastelun tuokio, maittavan palkitseva tuotos uunivuoasta. Lehden sisään tuli kääräistyä siis muutakin kuin tarveaineet. Arkemme on tätäkin. Kiistämättä aitoa arkiluksusta. Nämä hetket eivät käy kukkarolla, mutta ovat kukkuroillaan elämää. Lämmöllä ja pehmenneellä kaalilla suosittellen.

Asiani oli tässä. Otin siitä kaalinpäästä mallia ja päätin pyrkiä tiukkaan napakkuuteen. Rapsahtelen. Eli: ottakee sieltä jiäkuapin piältä ne puolj hualeet kuoljkiäryleet ja pankee piimee piälle! :0)

*
Vinkkaus:
Yhtä onnistunut kuin makumatkani kaalinlehden alle, on myös kirjalöytöni kirjastosta. Ljudmila Ulitskaja'n romaani Iloiset hautajaiset on suuri kertomus pienessä koossa. Venäläistaitelija Alik on kuolemaisillaan. Hänen kotiinsa kokoontuu kirjava joukko ihmisiä todistamaan yhteisiä elettyjä hetkiä ja tehtyjä ratkaisuja. Romaani kuvaa hienovaraisin sanankääntein laajoja tapahtumia, kohtaloita sekä yhteiskunnallisia mullistuksia. Satiiri on tunnistettavaa, siirtolaisuus puhuttelevaa ja koti-ikävän voi aistia. Kirja upposi minuun täysin! Ottakaa ja lukekaa, jos pidätte aihepiiristä, kuivasta huumorista tai paremmista tarinoista.