Tuore takki

Heipat keskeltä viikkoa!
Kääräistään juttu kasaan eli aloitellaan asialla. Tuore takki ei ole mikään helppo nakki. Ytimessä ollaan.

Ostin tänään uuden päällystakin itselleni. Hitsi, kun kirpasi! Pohdin, puntaroin ja piehtaroin tuumiessani tarvitsenko t o d e l l a uutta takkia, vain värjöttelenkö vanhoissani. Supersankarin viittakin on jonkun toisen vintillä, alastomuus ei ole minulle julkinen vaihtoehto ja ne entiset takit ovat jo wanhoja. Ostin siis sen palttoon. Musta, kevyt ja malliltaan simppeli. Siinä se. Hinta oli hirrrveä (en edes kirjoita sitä -vedän itseni sumean epälogiikan uumeniin), ainakin meidän penneissä mitaten. En kadu ostostani. Ilmoitin Siskolleni, että seuraavan takin ostan vasta kun olen valmistunut. Näin on. Siskostani voisin katselle uusia malleja jo ensi vuonna. Hahhh. Utopisti liikkeellä!

Teini ilmaisi takkini edustavan tyylipuhdasta mummostylea. Nuoruus on puhunut. Kauppoja kierrellessä ihmettelin missä kuplamuovissa minä olen aikani viettänyt, kun päällystakkien hinnat ovat pilvissä! Minä en edes vilkuillut mitään nk. merkkituotteita, vaan tavaratalojen perusvalikoimia. Köyhää kyykistytti. Minulla ei olisi ollut mitään saumaa saada perusberberiäni, jos en olisi säästänyt& soikistellut muutamaa euroa. Havahduin huomaamaan, että ei tarvitse olla edes rupisen rutiköyhä, kun jo tipahtaa ostoskärrystä. Hurjaa, huolestuttavaa ja hämmentävää. Konkreettinen ja omakohtainen heräämiseni todellisuuteen: Suomi kahtiajakaantuu vauhdilla. Minulla oli juuri ja juuri rahat uuteen takkiin. Tällä hintapolitiikalla minulla niitä ei ole seuraavalla palttookierroksella. Karua.

Koska joku Murphyn suvusta on liikuskellut nurkissamme, ajattelin uusi pomppa kassissa, että nyt se taloudellinen romahdus nyt iskee. Just nyt, just tähän lampaaseen. Leimahdan liekkeihin heti kassalla. En palanut. Talouskin on balanssissa (kopkopkop). Omatunto soittaa siltikin sahaa. Ihmettelen vain mistä moinen mollisävelmä? En ostanut huvikseni, epätaloudellisesti enkä harkitsemattomasti. Siltikin maalailen uhkakuvia, vaivaistalon päätyä sekä horrormaisemaa ostokseni tehtyäni. Ihan kuin kykenisin manaamaan uudella päällystakilla koko ympäröivästä kosmoksesta henkilökohtaisen kaaoksen ja talouskatastrofin. Pessimisti ei pety, mutta pelkää pettymystä. Olen salaoptimisti. Monenmutkainen elävä. Uudessa kevättakissaan :) Olen palttooni arvoinen.

Asiaa saa aikaan niin monesta aiheesta... Tavallisuuteen ei tarvita paljoa, mutta tylsä on tylsä takittakin. Ei viittausta itseen. Silta ilman aasia on kavioton. Silta silti edelleenkin eli lämpimiä hetkiä jokaiselle!

*
Vinkkaus:
Ranskalaisen Katherine Pancol'in romaani Krokotiilin keltaiset silmät on pohjavireeltään rohkaiseva kirja. Harmaa historiantutkija Josephine jää yksinhuoltajaksi, kun aviomies karkaa Afrikkaan. Talousvaikeuksien keskellä päähenkilön kaunis Iris- sisko ehdottaa Josephinelle romaanin kirjoittamista. Epäitsekäs haamukirjailija on syntynyt. Pancol'in kirja on kuvaus sisarkateudesta, vahvuuksien löytymisestä ja arkisesta selviytymisestä. Kirjassa hyville käy hyvin, eikä pahoillekaan käy todella huonosti. Tarinasta jää luottavainen jälkimaku. Toisinaan on mukavaa lukea tällaisia romaaneja. Kokeilkaa!