Nukkaa pukkaa

Aamua!
Olen töissä, teen töitä, etäilen, etsin tekemättömiä töitä. Olen perin työteliäs. Silti ehdin istahtaa tänne.

Minä olen metsästänyt bussiaikatauluja hyvän tovin. Pitäisi tänään päästä piipahtamaan (hahh!)Keskusta-Lampola-Korpikannonalunen akselilla. Teoriassa hyvin helppoa, käytännössä aika suo kuokatta kaavittavaksi. "Kyllä sinne bussilla pääsee" Noh, kokeileppas itte! Minä siis raahaan työmateriaaleja kahdella kädellä, huimilla hauiksilla, Jeesus -teipillä ja kestokasseilla. Linjuriautoon. Olettamukseni on, että materiaali on ennakkohankittuna. Toisinkin voi olla.

Työtä tämä on, ei sovi lapsille. Vaan yleisesti vallan mukavaa.

Elämä on arpapeliä. En edes tiennyt lotonneeni. Olen aina halunnut kotiimme ryijyn. Olen päättänyt, että sitten kun nurkat suurenevat ja sohva on uusittu, niin tilaan ryijypaketin (Teini valitkoon mallin). Sen teen! Niin aioin tehdä edelleenkin, vaan ennen kotikutoista, meille kotiutuu valmis ryijy! Ilmaiseksi!! Siskoni ystäväpiirissä oli jäämistön jäämistönä koditon taidetekstiili, joka etsi arvostavaa kotia. Siskoni vinkkasi Lampolaa ja niin meille päin on tulossa ryijy. Us-ko-ma-ton-ta! Olen taasen pää pyörällä, onnesta solmussa ja naama nakilla. Elämä on arkea, mutta nyt päivissä on nukan kimallusta.

Lähden juoksemaan (en oikeasti, korkeintaan kipittämään kiivaasti!) bussia, aikatauluja sekä työvuorta kohti. Kiireetöntä päivää teille!