Aamua!
Tänään sataa. Katsoin aivan itse ikkunasta. Herätessäni, kun muu kulmakunta vielä uinui avasin takaoven ja katselin sadeseinämää. Suomalainen monsuuni. Nojailin ovenkarmiin, nautin puhtaasta ilmasta ja totesin ettei näin voi sataa kuin kesällä. Koko maisema oli harmaa pystysuorasta tauottomasta sateesta. Saderintamaan tuijotellessa pystyi katsomaan kaukaisuuteen tai aika-avaruustyhjiöön. Ihana aamu!
Törmäsin viikolla tuoreeseen arkiviisauteen, joka ehtoisten emäntien ja ilakoivien isäntien on hyvä pitää mielen päällä:
"Kun puheenaihe puuttuupi,
ja sanat suuhun juuttuupi,
niin kahvikupin avulla
tuo korjautuupi helpolla.
Kun kotiini saan vieraita,
niin oitis tarjoon kahvia." Ote ranskalaisesta Mercure galant -lehdestä. Vuodelta 1711.
Parasta kahvin kera on lehtevä seura, suolaiset keskustelut, makeat vitsit sekä tuoksuva miljöö. En kipitä kaffelle, vaan lähetän Siskolleni pari kuvaa jotka räpsin eilen. Teini halusi testata sohvamme antijousitusta. Hän sukelsi sohvatyynyjen alle. Jos tarinoiden iso paha susi tunkisi ovesta, niin Teinille löytyisi varma piilopaikka sohvan sisälmyksistä. Minä piiloutuisin verhon taa. Siis tuolta meidän sohvalta :)
Toden totta - kahvi saa kielenkannat kilkattamaan!
VastaaPoistaToivotaan että sohvanne jättää teidät pian rauhaan luovuttaen paikkansa jollekin uudemmalle ja joustavammalle.