Heipä hei!
Viikkohan tässä on vierähtänyt. Olen ollut töissä. Puputtanut palavereissa, jahdannut johdannaisia, yrittänyt priorisoida ja jankannut olennaisuuksista niin virtuaalisesti kuin varvastellenkin. Ja näin kului tämä viikko.
Kastuin alkuviikosta läpimäräksi. Siitä melkein kerrottiinkin paikallisuutisissa. Näillä säillä, vettyi varmasti moni muukin. Vettä valuvana kaupan kassalla voi miettiä, olisiko joskus syytä turvautua esim. bussiin... Tuoretuotteen ja kuivahyllyn väliin ehti vain sateeseen sukeltanut savolainen. Ar(gh)kee. Toisaalta paikallisbussissa minulta olisi jäänyt elämättä se fillarikokemus, kun polkupyöräilystä tulee mankelilla soutamista. Päivän oppimiskiteymä: Kirnuun saa pierrä. Sateen raikkaat (hahh mikä agraarilegenda!), jos teitä nyt kuitenkin on, ilmoittautukaa minulle!
Kirppikseltä sitten pulpahti ilmoille se kirnupieru. Ahneus lemuaa. Eräs wannebe taloustietäjä oli hinnoitellut sisustuslehtensä (Akilleen kantapääni) liki arvolleen: 10,00 euroa kappaleelta! Olen tyrmännyt voittajaan. Kyllä vain, pinkka koostui samanhintaisista lehdistä, ei siis kirjoitusvirhettä. Arviointivirhe ilmeinen. Lehtien saatesanoina oli havainto, että lehdet ovat tältä vuodelta. Hyvästi pää, nään kopan tyhjentyneen! Olen varma, että lehtiset saavat odotella eräät hetket noutajaansa. Minä se en takuulla ole! Vetäköön myyjä selvät perät!
Mitäpä tässä muuta? Läträsinhän minä taas pestä yhden matoistamme. Se on aina niin kuntoa ja mieltä nostattavaa huuhdella menemään pitkin pientä kylppäriämme. Jos et onnistu spontaanissa spagaatissa saippuaiselle lattialla, niin on jossain jänteessä vikaa. 'Carpe saponem! -Poimi saippua!' Se on taasen hauis ja nivunen reväytetty uutteen kulmaan alkavaa viikkoa ajatellen. Tehkää te jotain vähemmän repäisevää!
Voi pieru, kymmenen euroa saa ilmat pihalle kenestä tahansa hintatietoisesta. Todella törkeää, pitäisi kieltää moinen ylihinnoittelu kirppareilla, samoin kuin uuden tavaran myyminen.
VastaaPoista