Heissan taasen!
Olen kuullut (ja toiset bloggaajat siitä kirjoittavatkin), että tuolla jossain olisi elämä. Sitä minun täytyy lähteä etsimään. Elämäni ei murmelina, vaan kesätyöläisenä on tietysti eräänlainen elämänmuoto. Päivistä riippuen eliömuoto.
Jeps, minä olen ollut taas siellä paikassa työ. Olen siirrellyt aimo määrän papereita, tapaamisia, tunnuksia, allergioita yms. Ylen määrin selventävää paikasta Tämäkinkö vielä paikkaan Survoisitko sinne. Ihan ilman bussilippuja. Todettava on, että joskus elämä on ollut sujuvampaakin tai mukavampaa tai mielenkiintoisempaa taikka vaikkas kepeämpää. Ymmärrän miksi lapsityövoima (tai eettisesti lapsellistenkaan työvoima) ei ole saralla sallittua.
Sain myös postia Kelalta. Se on taas se aika vuodesta. Asumistuen vuositarkistus. Huumori kuivahtaa samaan tahtiin kun sanavarastosta löytyy käyttämättömiä adjektiiveja. Virastohuumori ei kelaa vieläkään. En ole unohtanut viime vuotistakaan (tai näitä tämän vuotisia soutaa huopaa -päätöksiä) myönteiselle päätökselle täytyy saada vielä myönteinen vahvistus -veivauksia. Lukekaa jos kiinnostaa, laajemmalti en kertaa. Karstaa kasvaa kitalakeen ja karvoja viraston tiskiin. Täytyy vaan jonottaa, niputtaa, mapittaa ja nököttää. Se happamista happamin ketunmarja viraston nurkassa olen sitten minä!
Nyt istun pussi päässä. Ei, kesätyöt eivät ole ylivoimaisia, eikä tällä ole mitään tekemistä savolaisuutenikaan kanssa. Ei, tämä ei ole myöskään harrastus. Värjään kellertävää juurikasvuani unohduksiin. Päivän vaalein hetki. Oi, kun olisi jo syysviimat ja voisin hihkaista: Pipo päässä joka säässä! Lärsän alla kuontalo voi olla mitä vain karvaturrin ja mustin murkinan väliltä. Ei sitä kukaan näe, kun ei kiharoita näytetä. Simppeliä. Kesä... täytyy nyt puhista vain muovipussi korvilla. Minähän kerroin jo, että eliömuoto se on tämäkin. Luulitteko sitä vain keskivaiheen kevennykseksi?! -Hahh!
Kurkistin erääseen sisustusblogiin. Opettavaiset sadut alkavat näin. Ei olisi kannattanut tiirailla! Siellä joku onnekas onnen myyrä, Onnettaren kummilapsi, hyvän onnen seppänen tai muuten vain hiivatin tuurikas juurikas oli löytänyt kotiinsa chesterfield -sohvan! Arghhhhhh!!! Ja se juures en ollut minä. ARGHHHHHHHHH!!!! Onni yksillä (Sydämellisen syvät onnentoivotukset sinulle uuden sohvasi onnellinen omistaja! Jokainen on chesterfieldinsä ansainnut!!), kesä kaikilla. Lähden syömään neliapiloita -pussi päässä.
Nyt on aika poistaa muovit tukasta. Morot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti