Niin tiesittekö, että kaikki ei mene aina ihan putkeen. Toisinaan osuu täysillä esim. suoleen. Just sinne luonnon omaan putkistoon.
Poistin eilen sitten sen pussin päästä (väliäkö kesäsäästä). Tiedättekö mitä sieltä paljastui? Kohteliaasti ja perin juuren korrektisti ilmaistuna sitruunankeltainen kuontalo! Oli siinä ihmettelemistä suuremmallakin joukolla kuinka savolainen saa aidoista hiuksista taioittua nyloninomaisen peruukihkon. Simsalabim(bo)!
Hiuksia halkomatta, tuon huomiotukkavärin kanssa ei voinut lähteä ulos! Minua kiellettiin. Tänään sitten yritin paikata lämpimällä ruskeahkolla kiisselikutrejani. Tiedättekös miten kävi? Nyt tarvitsee etsiä omaa lettiä kauempaa. Kierin kutreineni ojasta pientareelle. Minulla on vihertävät hiukset!!! Kevät koittaa yhdelle, nurmikko toiselle. Tässä asiassa ei ole kuin silmin nähtäviä faktoja. Vihreät ideat ovat hyödyllisiä, hiusten sävynä kaukana sävyisestä. Tämä ei ole enää ekoa, eikä hivele egoa.
En osaa sanoa itkenkö vai itkenkö. Hiukset pysyvät päässä, joten pelaan kutrilottoa ja värjään ne kohta kolmannen kerran. Kolmas kerta... Minun on mentävä huomenna työpaikalle. Siellä on pukeutumiskoodisto, siellä ei lauleta oodeja nurmennukkatukalle. Eloveenatkin on extremeee. Pitkää tupeestanne kiinni ja toivokaa, että saan pitää hiukseni! Tiesittekös ketä ei huvita, ei naurata, ei niin mitään?!
Tiesittekö te, että näinkin voi käydä? -Minä en. Tukka tötteröllä ja naama rukkasessa lammas lönkyttelee lautumelta. En oppinut mittään! Jaa, noh miksi lähteä sitruunakiisseliä kauemmas kuontalosta? Tai, ei vehnänorasmehu hiustenväriksi sovi. Tai tyhmä saa olla muttei kahta kertaa peräkkäin! Ottaa otsaan ja hiusjuureen!!! Ottakaa te kohtalostani opiksi, ojennukseksi sekä ohjeeksenne. Varautukaa aika vihreän varalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti