Aamua!
Inhoan kesää! En muista kuinka kauan olen inhonnut kesiä, mutta kauan siitä on. Ja tätä helvetillistä hellettä erityisesti. Lomaa vastaan minulla ei ole mitään, mutta lämpömittarin noustessa kesälukemiin nousee samaan tahtiin myös kärttyisyyteni aste. Totuus on, mittari ollessa nollassa, on työtehoni huipussaan. Kesäisin tuntuu kuin aivot sulaisivat. Valuisivat korvasta ja katoaisivat jonnekin. Päässä ei ole yhtäkään liikkuvaa solua, ajatusta tai eloa. Ei aina tarvitse olla tehokas, mutta ameebakaan en halua olla. Vaikka kyllä ameeba voittaa ajatustyössä tämän kesälampaan. Kaikkea ei voi vaan ottaa kiitollisena vastaan. En minä ainakaan. Tulisi jo se talvi!
Niin, ei kai tarvitse edes mainostaa, mutta olen aina, siis todella aina, punainen. Etenkin kesäisin. Punastelen kylmässä, kuumassa, innostuessa, suuttuessa, itkiessä, nauraessa, nolostuessa, ärtyneenä, miettiessäni ja ihastuksesta. Mitäpä jää jäljelle? Jep, kalmankalpeus. Siis niinä vähäisinä hetkinä, joilloin en punoita. Elämä on. Puna-valkoisuus on poliittista aatehistoriaa, mutta myös liputettavaa: Olenkin aina halunnut matkustaa Puolaan, Japaniin, Sveitsiin... Heikäläisten kansallispäivänä maastoutuisin tehokkaasti.
Kuten huomaatte, jos narina olisi kilpailulaji, minä olisin Maailmanmestari! Eikä päässä liiku lehtikään, on kuin koko koppa kuollut jo ois...
*
Sitten alkurunoillessani vihjaamaani wink-wink-vinkkaukseen. Hellepäivinä suosittelen lukemaan jotain viileämpää. En suosittele kuitenkaan mitään turhan coolia ;)
Olen pitänyt islantilaisen Arnaldur Indridason'in dekkareista. Niitä on ilmestynyt laskujeni mukaan kuusi (Räme, Haudanhiljaista...) ja seitsemäs (Sameissa vesissä) on tuloillaan kirjastoihin ja kauppoihin. Kuten nykyään, niin Indridasoninkin kirjoissa, on nivoutettu paljon yhteiskuntakritiikkiä tapahtumarikkaaseen juoneen. Miehen kirjat ovat voittaneet useita palkintoja ja varsinkin sarjan alkupään kirjat ovatkin uutuudenraikkaita. En ole varma onko loppupään kirjat palkittu vain edellisten mainingeissa vai siksi että paremmat kilpailijaehdokkaat puuttuvat. Odotan kuitenkin innolla uusinta opusta.
Ihan vinkkinä: kirjat kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä, koska päähenkilöpoliisin oma tarina elää ja etenee kirja kirjalta. Ukkeli kun on itseltäänkin omassa elämässään ihan hukassa, samoin kuin lähipiirikin (jottei sivujuonet vain turhan kevyeksi kohoaisi...). Ei sovi kevyeksi kesähömpäksi, mutta pääseepähän edullisesti hieman viilempään paikkaan. Lukuiloa!
'Multum, non multa -paljon, mutta ei kaikenlaista'. Tämä on totta kirjojen kanssa, mutta todellisuutta varsinkin karkkikaupassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti