Tilkusta asiaa

Lauantaita!
On ilmoja pidellyt. Helle on ainakin hetkellisesti hellittänyt, joten ajatuskin luistaa. Korvien välissä iski kipinää. Päätin heittää itselleni luovan haasteen ja ommella tilkkupeiton. Ompelukone meillä Siskon lahjoituksena on, mutta ne ompelutaidot ovat jääneet matkalle, siinä siis haasteeni. 'Non omnia possumus omnes -Emme me kaikki osaa kaikkea'. Emme tosissammekaan.

Iskevä kipinä väläytti idean, että tekisin peiton kukkakankaista. Luovuus kukkimaan! Kotoamme niitä ei löydy, emme harrasta, joten suuntasin tarkan markan kanssa kirppiksille. Uskoin, että joka hyllynkulma ja laarinpohja kukkisi kankaista, mutta toisin kävi. Kankaita on, kukikkaitakin löytyi, vaan mieleiset jäi löytämättä. Haluan nostalgisen, romanttisen ja hempeän kangaskimpun. En vintagea enkä retroa. Jupahtavat 80- luvun väritulppaanit ja 90- luvun vesivärimäiset kakkarat saivat olla. Mitä siis jää jäljelle? Noh, ne meidät metsästämät kukkakuviot. Yhdestä tyynyliinasta ja lasten liivimekosta ei mielikuvituksellakaan venytetä peittoa, mutta alku se tuokin. Luulin ompelun osoittautuvan kynnykseksi, mutta kankaista-kankaattomuudesta näyttääkin tulevan se iäisyysaskelma. En heitä ideaa kaivoon, vaan käyn penkomassa Äidin ja Mummon varastoja. Mitä sieltä ei löydy, saakin jäädä löytymättä. Minulla on epäilyksenä, että Isäni autotallin katossa suksien ohella säilytetään myös Jimmy Hoffaa. FBI, CIA, KGB ja CSI -ottakaa yhteys, jos kaipaatte ay-pomoanne tai suksia. Savosta ne löytyvät!

Minulla siis on pari metsästysoperaatiota käynnissä... Katsotaan nyt kumpi tikkaa maaliin ensin.

*

Vinkkaus:
Yhtä värikylläinen, kun tilkkupeittoideani on, on myös Vikas Swapup'in kirja Syyllisten seurue. Se on salapoliisitarina nyky-Intiasta. Kirjan juoni ja rakenne eroavat mielenkiintoisesti ns. tavallisesta dekkarista. Monipuoliset ja -särmäiset henkilöhahmot maustavat kirjaa, jossa kaikki kiertyy ja lopussa on täyden ympyrän kiertänyt yllätys.