Lämmöllä

Aamua!
Ollaan sitten herätty. Mihin sinä heräsit? Jokainen herää omaan todellisuuteensa, eräät ehkä rinnakkaistodellisuudestaan. Toisille heräämiset ovat täynnä uusia aurinkoisia mahdollisuuksia, toisille ankeuden verhoamaa harmautta, jolta haluaisi sulkea silmänsä. Mutta herätty on. Itse heräsin perin toiveikkaana tähän toivorikkaaseen torstaihin. Tämän päivän jälkeen pitäisi viiletä. Jo on aikakin!

Minä en ole "viileä" tyyppi, minä en osaa edes chillailla. Asenteeni on liian lämmin. Pystyn kyllä käsittelemään kylmiä faktoja, analysoimaan ja antamaan arviointeja ilman tunnekuohuja, saattamaan tilastoidut prosenttiosuudet inhimilliseen muotoon sortumatta turhaan lämmittelyyn, mutta viileä minä en ole. Kylmäksikään en jätä.

Toisaalta en ole "kuumakaan". En edes tähän lampaanturkkiin kääriytyneenä. Minä en kuulu heihin, joita pyydetään lehtien sivuille, autojen konepelleille tai julkisiin päiväunelmiin lämpöä nostamaan. Minussa on siihen liikaa minua. Tavallinen ei ole tarpeeksi viileä eikä toisaalta riittävän kuumakaan.

Mutta mihinkä minusta on, on minuksi. Olen niitä, jotka oikeasti viihtyvät elämässään ja nahkoissaan. Mitään en antaisi pois. Olen oman itseni termostaatti ja sekoiteosa :) Tottakai arjen notkahduksia ja suonsilmiä tulee, mutta myös menee. Olennaista ei ole silmäkkeiden väistely, vaan kyky nousta vetisestä kuopastaan. Itse jatkan menoani itsenäni. Ei ole aina helppoa olla minäkään, olen joskus ylen kyllästynyt itseeni, mutta siltikään en lähtisi elämääni muuksi siivuttamaan. Näillä eväillä mennään ja mikä on mennessä.

Maasta se savolainenkin ponnistaa eli lähden nyt arkeeni. Ilma seisoo, minä istun. 'Vox clamantis in deserto -Huutavan ääni erämaassa'. Kuuluuko? Kuumuus ja kuivuus ovat haalistaneet kaikki maiseman väritkin. Lähimetsä näyttää harmaalta kuin autiomaassa konsanaan. Kamelia odotellessa...