lauantai 17. heinäkuuta 2010

Savuttaa

Iltoo!
Opiskelujeni vuoksi asumme opiskelija-asunnossa. Uskokaa tai älkää, mutta tämä on paras asunto mikä meillä on ollut! Kyllä vain. Ensimmäinen kotimme oli homeisessa rivitalossa, jossa keittiön liukuovea siirtämällä sai ilmaisen iltapalan, jos vain piti koiran kuivamuonasta. Puoli vuotta ovea liu'uteltuani armopalat loppuivat. Asunto nro 2:n mukana tuli hyvin utelias ja hyvinhyvin niuhottava vuokranantajapariskunta. Vessa haisi kilpaa vuokraajien ahneuden kanssa. Kämpästä oli kiire pois! Kolmas kotimme oli ihan ok, joskin kesäisin sisälle oli paistua. Kynttilät sulivat jalkoihinsa ja pyöräväraston ovea ei huoltomieskään saanut kiinni, mutta uutta lukkoa ei silti suostuttu asentamaan. Me vain lammasmaisesti survoimme kangasta oven väliin lukon tukkeeksi. Kekseliäs löytää keinot, mutta enää en tuohon suostuisi!

Hain ja sain opiskelupaikan ja niin me kotiuduimme tänne. Kaupunki vaihtui ennen kuin kunnollinen kotikolo löytyi. Mukavaa on ollut ja onnellisina ollaan kellitty omissa makuukammioissamme. Meillä ei ole punaista tupaa eikä perunamaata, vaan vaaleanpunainen tupakeittiö ja takapiha(maa). Oi autuutta!

Mikäpä närästää tässä onnelassa? -Käryävä naapuri eikä häntä voi uloskaan savustaa. Yläkertalaisemme on harras tai vieläkin hartaampi ketjupolttaja. Säässä kuin säässä hän käy täysin keuhkopalkein uutta sätkää kohden! Eipä siinä mitään, jos hän vaivautuisi ulko-ovea kauemmas, mutta ei. Siihen se on jäätävä oven poskeen polttelemaan. Kaikki savu on Teinin huoneessa. Passiivinen tupakointi saa uudet ulottuvuudet: On kuin nukkuisi tuhkakupissa tai epäinhimillisessä savustuspussissa! Vihjattu on, sanottu on, on ilmoitettu talohuoltoon, on tilkitty ikunanrakoja... Ei vaikutusta, käryää.

Tässä parina päivänä on saatu moninkertainen annos savustusta, kun yläkertalaisella on ollut kärykavereita kylässä. Täällä tuntee olevansa rocktähti -aina astuu ulos savuverhon läpi. Vippii! Hiilihappojää on täysin tarpeetonta. Köyhän miehen savukone on ketjupolttaja poikineen. Huomautin taas kohteliaasti, että voisiko naapuri siirtyä polttamaan noin viiden metrin matkan talomme päätyyn, siellä kun ei ole ikkunoita. Pari päivää tämä toimi, sitten loppui kunto tai into tai kohteliaisuus tai muisti. Huomautin jälleen mitä kohteliaimmin savutuksesta. Vastauksena oli hyvin matalia ja ainakin tälle savolaiselle tunnistamattomia kurkkuääniä. Silloin oivalsin: Evoluution puuttuva lenkki asuu yläkerrassamme!

*
'Tunc tua res agitur, paries cum proximus ardet -Silloin asia koskee myös sinua, kun naapurisi seinä palaa'. Epäitsekkyys on tavoiteltavaa, mutta ei oman seinän palamista katsellessa. Joskus vaan terveellinen itsekkyys ajaa toisten savun verhoamien nautinto-oikeuksien edelle. Näin on!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti