Runko -rahasto

Tiistaita!
Aamun kirkas huomen kaikille! 'Nil novi sub sole -Ei mitään uutta auringon alla'. Olen syntynyt tiistaipäivänä, muuta en tänään. En edes uudesti -en näemmä tänään.

Muistan erään kesäpäivän vuosia sitten, kun istuimme sukulaisjoukolla pihakeinussa. Mummoni, joka tavallisesti on hyvin pidättyväinen, fiini ja hillitty tokaisi, että kaikki hän lapsensa "ovat syntyneet karvakauluksen kautta". Johan pomppas! Liian paljon, liian intiimiä tietoa, liian yllättävältä taholta -iiiiiik! Vieläkin kirvelee korvissa! On olemassa joitakin asioita, joista isovanhempien toivoisi puhuvan kiertoilmauksin. Tai suosivan harkinnanvaraista vaikemista. Joskus todellisuus on liiankin paljasta. Kuulorauma tästä jäi. Lohdullista on, että Sisareni ja minä olemme syntyneet steriilisti sektiolla. Mummoni lausahduksen jälkeen tämä tieto on ihmeen tervetullut raumatisoituneelle.

Jos nyt olette jo hereillä, niin asiani koskee sänkyä. Minun oma punkkani on saatu Teinin kummivanhemmilta. Heidän ostettuaan uuden sängyn vanha siirtyi minulle. Olen liidellyt kiitollisena lahjoituspunkassani unten maille jo kymmenisen vuotta. Aika olisi uusia runkosänky, mutta köyhäliinillä ei ole siihen varaa. Kaikki aikanaan...

Hyvä sänky on pohja hyville unille. Silti minä haaveilen sängynrungosta. Saanko esitellä itseni: Savolainen sheep, rahastosäästäjä. Säästäminen näistä tuloista on jo arkipäivän ihmeitä, mutta kyllä sitä ihmeidentekijäksikin taipuu. Olen monen vuoden ajan säästänyt ns. Runko -rahastoon metallista sängynrunkoa varten. Minulla on mieleinenkin katsottuna sen-ruotsalaisen-firman mallistosta. Siellä runko on halvin, mutta kaunis! Mallistot ovat menneet ja vaihtuneet rahojen puuttuessa. Arki on iskenyt väliin ja säästetyt rahat on tarvittu johonkin akuutimpaan. Viimeksi uuteen pyörän takavanteeseen. Elämä pyörii, nyt vannekin.

Toisinaan tämä rungon perässä hölkkääminen tuntuu perin turhauttavalta. Varsinkin kun tavoite on aivan näpeissä. Niin lähellä... Sitten se vetäistään puolen valovuoden päähän ja säästöjuoksua on jatkettava. Plääääh! Jatkettu vaan on. Nyt olen alustavia laskelmia tehtyäni todennut, että minulla saattaisi kuin saattaisikin olla varaa ostaa se runko syksyn aikana! Haaveeni o n tavoitettavissani. Uskon sen todeksi vasta, kun raahaan putkimetallia kaupasta ulos kuitti kassissa. "Se, joka uskoo näkee." Saas nähdä.

*

Vinkkaus:
Niihin hetkiin, kun mieliala ei ole niin tavoiteltava, voin vinkata elokuvaa Pikku Odessa. Pääosissa mm. Tim Roth ja Edward Furlong. Veljestarina Amerikasta, jossa näyttelijät ovat totisen tarinan näköisiä ja musiikki jatkaa tummaa kerrontaa. Ei mielialan nostattajaksi, mutta katsottavaksi ehdottomasti.