Hammastusta

Hello!
Voisin aloittaa ihmeellä. Eilen vielä aamulla olin täysin varma, että kuolisin päivän aikana -hammaslääkärin tuoliin. Noh, enpähän sitten pieraissutkaan sitä lopullista miinuspierua. Ihmeiden ihme, elossa ollaan. Hammastustahan se herättää.

Horrorlääkärissä käynti jätti jälkeensä etovan olon ja julmetun migreenin. Sain uuden ajankin, jotta voin käydä testaamassa kuolenko kuukauden päästä. Itse naputtelen jo hautakiveeni lääkäriaikaa... Järjetöntähän tämä kammo on, mutta järkeilemälläkään en ole selitystä löytänyt. Se on ja pysyy -niin muuten hampaanikin. Lääkärit tulee, menee ja puuduttaa, mutta jokainen käyntikerta on samaa kidutusta. Askellan kohti varhaisvanhuutta odotushuoneessa. Hammasta purren.

Jos pelossani olisi jotain inhorealismin häivääkään, hyviä puolia on turha kaivella edes hammasväleistä, niin laihdun joka käynnillä ainakin viisi kiloa. Sutjakkaa ollaan. Hikoilen kuin tosi-tv:ssä ja suolenmutkat tyhjenee liukkaammin kuin turistikohteissa. Tätä dieettiä voi suositella laihtumisen pikakaistapään valinneille. Maksaa vain kertakäyntimaksun. Ei hammastelijoille eikä hampaattomille (ne onnekkaat peijoonit!).

*
Vinkkaus:
Nyt kuulkaa ei irtoa kiilteen lisäksi latinaa, eikä ajankäyttövinkkiäkään. Olen niin tutinoissani, suu kiinni ja leuat kipeinä. Puren nyt vain lampaan hampaat yhteen ja ynisen. Ei tämä savolaisuutta, arkea eikä tavallistakaan ole.