maanantai 10. tammikuuta 2011

Läskiksi meni

Arkista aamua!
Se astui todellinen arki meidänkin aamuun, kun Teiniltä loppui joululoma. Minä huidoin lasten lumilapiolla (yhtä hyvin olisin voinut olla liikkeellä ruokalusikan kanssa) takapihamme kinoksia pois. Harjanvarsi katkesi ja lapio vääntyi. Maanantai -mikä ihana päivä!

Fillarilennon jälkiaallot tuntuvat edelleen lihaksissa. Tunnen kipua, olen elossa. Ihmettelen kovasti, minne liikenneradion, paikallisen autokoulun taikka liikkuvan poliisin ajotaito-opetustyöryhmät ovat yhteydenottoineen jääneet. En ole vielä saanut luennointikutsuja. Toisaalta, tännäänhän on vasta muanantai...

Tänä päivänä mutisen maanantaisia ja ihan subjektiivisesta putkinäkökulmasta. Naistenlehtien tammikuun pakkoaiheenahan on laihdutus, tämä ei ole uutta, mutta nyt samat aiheet hilataan aamuohjelmiinkin. Tämä on joka vuotinen kuukaudenskuuppi, josta seuraavan kerran viritellään sivuja kesän kukkuessa tai pikkujoulujen kynnyksellä. Miksiköhän? Huomasin, että netin ja blogien haetuin sana oli 'laihdutus'. Asia siis kiinnostaa ja koskettaa. Vaiko vaan tavan vuoksi ollaan liikkeellä, vertailun vuoksi?

Aihe tömähti mahamakkaraan, sillä olen kiistattoman ylipainoinen. Olen lihava, mutta läskiksi en suostu. Toisin kuin tekstit ja asenteet rummuttuvat, minä en kärsi ylipainosta! Minulla ei ole kipuja, kurjuutta, särkyjä, kolotuksia tai vaikeuksia selvitä liikkeelle, sosiaalisista tilanteista taikka arkielämästä painoni kera. Minä en myöskään piileksi kilojeni takana. Arjen kärsimykset kumpuavat jostain muusta kuin painostani. En siis voi ymmärtää miksi paino, ja nimenomaan ns. liiallinen paino, täytyy aina esittää niin järisyttävän negatiivisessa valossa. En väitä etteikö ihmiset kärsikin ylimääräisistä ylikiloistaan, mutta eivät kaikki. Yhden totuus ei ole kaikkien totuus. Ei tämäkään.

Ihailen ihmisiä, jotka haluavat ja rohkenevat muuttaa elintapojaan sekä tottumuksiaan parantaakseen omaa elämänlaatuaan. Jos aidosti suuret vaakalukemat vetävät elämästä ilon pois, rajoittavat omia mahdollisuuksia, onnellisuutta tai estävät oikeasti elämästä itsensä näköistä elämää, niin silloin kannattaakin tehdä asioilleen jotakin. Heille kaikille toivotan myötätuulta, sitkeyttä ja positiivisiä askelia uuden suunnan edessä!!! Itsensä voittaminen ei ole kuitenkaan painolukemista kiinni. Toisilla vain voittomarginaali on läskimarginaalia.

Oletteko tavanneet yhtään ylivarakasta, kroisosta tai tavallista miljonääriä (tai wannebemiljonnääriä), jolla olisi tyttöystävänä, salarakkaana tai järjestysnumerovaimona rahtuakaan tukevampaa heilaa? Imagoko ei kestä naisen painoa? En jaksa uskoa, että jokainen noista nappikauppiaista todella haluisi oman laihisbarbien. Sen vain kuuluu roikkua ranteessa, heilua hihassa tai pyöriä pihalla. Kuitenkin näillä naisilla on pakko olla ylettömän muhkeat huulet, tanakka tukka, raskas meikki, ylipainopovi ja läskiksi mennyt uraputki. Kieroa vai mitenkä? Mutta mitä siitä, kunhan polvissa ei ole pusseja. Tottahan toki minäkin haluisin oman multiajatusmiljonäärin, mutta vain muhkean mahakkaan sellaisen! Joten älkää nyt kaikki kuitelot sohvannurkkakauppiaat rynnikö oveni taakse. Ei aukee!

Tässä soitetaan wanhaa levyä, mutta ihan kuin koko kansan olisi aloitettava kevyempi, sutjakampi ja silotellumpi elämä joka tammikuu. Kilot kipataan edellisen vuoden kuppiin ja kuppi kolataan vaa'an alle. Läski uhkaa kansantaloutta, joka on jo ilman ylipainoisiakin epävakaalla pohjalla. Sitten talousveneeseen istahtaa vielä kansallinen läskiperä, joten loogisesti pakkohan veneen on upota. Tai suomalainen katukuva on ylipainon värittää, kauneus kadoksissa, eurooppalaisestikin niiin epätrendikästä. Ylipaino tukkii terveyskeskukset, joukkoliikenteen ja ihmissuhteet. Mitähän kevyen kliseistä tähän vielä kaivaisi?

Poliittisesti, eettisesti tai yleiskäytöksellisesti ei ole enää korrektia ääneen parjata vähemmistöryhmittyä tai yleisoutoja, niin hampaankolot on tyhjennettävä johonkin. Siis silavaan. Entistä pää(tön)ministeriä myöten kannustetaan kamppaamaan ylipainoisia. Ukkeli kehtasi vielä ääneen rajoittaa erään väestönosan oikeuksia eli lähes maksutonta terveydenhuoltoa. Pöyristyttävää! Närkästykseni aiheena oli se, kuinka vähän ukon kommenttia kritisoitiin. Asia oli siis ihan ok. Läskijahti sai jatkua.

Minä oikeasti kannatan terveellistä ja kohtuullista elämäntapaa. Pääpaino sillä kohtuudella, sillä kohtuullisuus on terveyttä. Toisin kuin painotetaan, kauneus ei ole kiloissa mitattavaa tai määritettävää. Terveys on aina kaunista, mutta missä menee terveen ja missä kauniin raja? Monella itseään perin suvaitsevaisena pitävällä ihmisellä on varsin ahdasmielinen asenne ylipainoa ja -painoisia kohtaan. Sitä ei välttämättä itse edes tiedosta, myöntämisestä puhumattakaan. Mutta tukevamman seurassa on lähes velvollisuus keskustella kaloreista, liikalihasta, kasviksista ja liikunnan riemusta. Aivan kuin seuran muhkeammat eivät itse näistä asioista olisi kuulleet, lukeneet tai älynneet. Kenen päässä on pahvia? Jos itsellä on hyvä olla oman kokoisena itsenänsä, sen sallii muillekin. Kenen silloin on muututtava? Tyhmyys, laiskuus, osaamattomuus, lahjattomuus tai menestyksettömyys eivät ole ylipainoon sidotut, mutta arjessa-asenteissa ne sitä ovat. Ikävää. Näköalattomuus kaventaa aina! Oletteko muuten ikinä keskustelleet, työskennellyt tai eläneet painokkaan henkilön kanssa, joka olisi kuin tuo lista? Epäilenpä.

En suostu nousemaan tähän terveysterrorijunaan tai seisomaan kilorasistien maalina. Minä en pyydä olemustani anteeksi, häpeä itseäni enkä suostu nielemään yleissyyllistämistä omasta koostani! Pysyttelen tällä katkeruuskukkulallani ja tähyän horisontin taakse. Siellä loimottaa painottomuuden kultainen pallo. Yhdenmukaistaminen on aina suurempien yhteiskunnallisten ongelmien oheistuote. Talouslama, stressi ja kilpailu ajavat ihmiset nokkimaan toisiaan. Silava ei vielä ole salonki-ilmiö eli liikalikoon saa singota sontaa ja ihan julkisesti. Ihme juttu.

Huumorini ei kuivunut tai mehustunut painavan aiheeni alla, mutta asiasta ei näköjään irronnut pientäkään, alipainoistakaan tai jäntevää vitsiä. Todistetuksi tuli ettei ylipainoiset omista yletöntä huumoria eikä alipainoiset autuaan elämän avaimia. Laiha luonne tai rehevä persoona eivät istu vaa'alla, eikä vaaka näitä kykene kertomaan. Jokainen astelkoon niin kapeaa, laihaa tahi hoikkaa polkua kuin vain itse toivoo ja kykenee. Se ei minua liikuta. Minä taaperran tyylilläni. Nurkkauskovaisten piirissä juuri kapeaakin kapeampi kinttupolku olisi se ainoa tie taivaan pitoihin. Sen näkee sitten -jos on nähdäkseen. Pontavaa viikkoa, painotonta tilaa ja sallivaa arkea!

*
Vinkkaus:
En suosittele nyt mitään ajanvietettä tai älyllistä makupalaa, koska päätin olla ajankohtainen ja paastota tämän päivän. Seuraavaan kertaan posket ja kylki lommoilla!

1 kommentti: