Sohvan pohjasta

Päevee yksilöllisesti ja yhteisöllisesti!
Olen seurannut huolestuneena, perin huolissani, kahvinkeitintäni. Jo vain, eihän opiskelijalla ole muutakaan päivän/ mukin täytettä. Pitkäaikaisen tarkkailuni perusteella voin vain todeta, että kahvinkeittimeni on vanha mies! Kylki ei kiillä kuten nuoruudessa, rykii kun sitä herättelee aamuisin tai päivälevoltaan, köhii työtehomittauksissa, virtaa riittää nykien sekä se tiputtelee nesteen miten ja minne sattuu. Osallistuvan havainnoijan raportti jää kiehumaan. Suksin sumppisuohon!

Kahvi se on joka tavallisen tylsän tiellä (hahhahhaa) pitää. Keittimeni on jo 15 vuotta wanha, joten onko ihmekään, jos laite keittää viimeistään. Täytyy ryhtyä katselemaan tekniikkatarjouksia kahvihampaalla. Purut siitä.

Sitten varsinaiseen kitinään viime lauantailta. Soffamme, filosofian valtaistuin, ulvahti ja nyökähti. Näin teki ja mielenilmaisullaan, huonekalumarttyyriydellään sekä sooloilullaan säikäytti meidät käyttäjät pahan päiväisesti. Tulipa töllötykseen töksähtävä loppu. Täällä päin maata ei tarvitse enää kysellä mikä kamelin selän katkaisi, vaan mikä sohvan notkisti. Ei muuten naurata! Soffa kyljelleen ja tuhoarviointia laatimaan. Sohvan tukilaudat (olisikin olleet!) eli lastulevyrimat olivat murtuneet. Niin miten?! Olin näreissäni, sillä en minä nyt noin paljoa paina! Totta on. Soffa sattuu olemaan verhoiltu halpislaatikko tarjouksesta, mikä selitti episodin. Arki se on joka naurattaa, eikä tästäkään voi repiä muuta kuin huumoria. Köyhien ei todellakaan pitäisi ostaa mitään.

Aika tavaran nauttii, joten laitoimme sohvan tukirimojen tueksi vanhoja koulukirjoja. Hyvä tuli. Istumme nyt konkreettisesti sivistyksen päällä, joten otamme ahtereillamme opiksi. Mitä tästä opimme? 'Otio qui nescit uti plus negoti habet quam quom est negotium in negotio -Joka ei osaa käyttää vapaa-aikaansa oikein, rasittuu työssään enemmän kuin vapaa-aikanaan'. A'vot.