tiistai 4. tammikuuta 2011

Lampaan viulu

Aamuhkoa!
...Mä joka päivä blogia teen, joka ainoa aamu koneelleni meen. Sen kaiken teen mä siksi vain, koska lukija sä jaksat olla mun omanain... Tuon tyylistä on joskus turkkulaiset Patti&Töppö rallatelleet.

Olen vielä pyörällä päästäni kalenterin pyöräytyksestä eli jatkamme saman padan äärellä. Näin alkuvuodesta moni kaipaa nurkkiensa tyhjentämistä, tavaroiden karsintaa tai roiniensa raivausta. Se on ihan ymmärrettää. Uuden alkaessa sille uudele kaipaa lisää tilaa. Tilaa on vain löydyttävä jostakin. Asiat ovat kuin ihmiset: kun uusi humaani muuttaa nurkkiin, on hänenkin aarteilleen vain etsittävä paikka. Ideat ovat samaa luokkaa, ne tarvitsevat tilaa ja väljyyttä tullakseen huomatuiksi, kasvaakseen tai mahtuakseen kuvioihin. Tämän pään sisäisen tilantarpeen olen huomannut erityisen hyvin tänä syksynä, kun Iso-Gee on rymistellyt arkiajatteluuni. Jostain on karsittava, jotta tieteellisyys mahtuisi rehottamaan. Kaappien, ja nuppien, vetotilavuus on lopulta rajallinen. Olen nähnyt muutaman sukulaiseni oksentavan kaapin ja skitsofreenikko-enoni liian täyden kopan. Sotkua!

Mutta oikeasti, on harvinaisen vaikeaa elää yksinkertaista elämää. Tavallinen arkikin rönsyilee tiukista taulutuksista huolimatta. Yksitoikkoisuus kyllä luonnistuu, mutta asketia vaatii pidempää harjoitusta. Oikeasti! Ikiviisaus tietää, että jos omistaa enemmän kuin 15 (extremeaskeetikot väittävät luvun olevan 10) tavaraa, silloin tavarat omistavat sinut. Helppo allekirjoittaa. Muutettaessa on moni hämmästynyt, mitä kaikkea sitä varastoista, ullakoilta ja kaapeista paljastuu. Onpa muutama itsekin tullut paljastetuksi kaapistaan... Tai kun lisävakuutusta hakee pihavajan jalokiville, laiturin upokkaalle, kaksipyöräiselle kiiturille taitaitai. Kenen elämä silloin on yksinkertaista? Vaan, ainahan voi vapaaehtoisesti pyrkiä karsimaan, yksinkertaistamaan, tiivistämään.

Antiikkiset sen jo tiesivät. 'Brevis esse laboro, obscurus fio -Yritän olla lyhytsanainen, muutun hämäräksi'. Jos asiat pyrkii ilmaisemaan-elämään turhan lyhyesti, muuttuu asiakin vaikeaselkoiseksi. Itämainen runous puhuu puolestaan... Liiallisuus on joskus liikaa, asketismi istuu harvalle ja paljaan pinnan esiin kaivaminen voi nolostuttaa. Kiteyttäminen ei ole kivettymistä, eikä kiveytyminen ole kokeneisuutta. Luutua voi vaikka taikinaan eikä kypsyys ole yksin ajasta kiinni. Olenkohan jo saapunut hämärän rajalle, joko lampaan viulu soi?

Tilaa, aikaa, tilaisuuksia, uusia versoja ja kypsyttelyä kaikille elämänraivaajille ja arjenraikastajille!

1 kommentti:

  1. Avot! Tuumasta toimeen ja tuulettamaan nurkkia ja koppaa, väljää muttei väljähtänyttä päevää!

    VastaaPoista