Levyllinen kulttuuria

No mutta sehän on maanantai!
On ilmoja pidellyt vol. 2: Hiivatti mikä sohjosade! Taivaan täydeltä työntyy sohjoa niskaan. Positiivisesti yllättyneenä -ei hellettä- päätin ihan ideana hyötykäyttää ilmanalaa. Nyt olisi oiva tilaisuus viedä kuivat, kuivettuneet tai muuten vain käävät sukulaiset ja asenteet ulkosalle mehustumaan. Ekoa! Tätä kannattaa kokeilla kotona.

Koska turvallisin ja käytetyin pikku jutustelun aihe on sää, pitäydyn nyt sitten siinä. Mitäpä sitä levyä kesken kappaleen vaihtamaan. Viikonloppu oli upeaa auringonpaistetta! Kyllä aivo tykkäsi. Vietin viikkiksen kuitenkin suurimmaksi osaksi sisätiloissa eli se siitä lautumilla kirmailusta. Kalvakkana eteenpäin. Toisaalta, enhän minä blogiani grillibroilerina kirjoittele...

Olen hullaantunut paikalliseen antikvaariseen kirjakauppaan. Kulttuuria köyhänkin kukkarolle käypään hintaan. Pyörimme liikkeessä lauantaina. Putiikissa on hurmaava tunnelma, sokkeloista, hämärää sekä bonuksena hyvin persoonallinen pitäjä. Kulttuuria katosta lattiaan, jopa kellariin saakka. Suosittelen! Paikassa aika tuntuu hidastuvan, mutta silti siellä saa aikaansa kulumaan uskomattoman kauan. Eikä ikinä tiedä mitä tai kenetkä nurkista, nurkkahyllyistä tai sarjispinojen viereltä tapaa. Nyt mukaamme ei tarttunut kirjoja, DVD:itä taikka pokkareita. Etsimme ja löysimme tarkoituksenmukaisia Lp -levyjä. Ei korvien, vaan silmien iloksi! Teinillä on huoneessaan levynkansista suuri kollaasikokelma. Nyt hän halusi vaihtaa pari teknisempää kuvaa romanttisempaan. Kevät pyörähti sisään. Seinällä soi Beethoven'in Paimennäytelmä ja Strauss'in Ruusuritari. Maalailevan herkkää kauneutta -ja suoraan 1970 -luvulta. Taidenostalgiaa. Minusta on mukavaa kierrättää kulttuuriakin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Virkeää viikkoa itse kullekin! Ulkona, ulkoillen tai ulkoistettuna.

*
Vinkkaus:
Teinin kanssa kävimme katsomassa Oscar -palkitun Black Swan'in. Uskomattoman vangitseva elokuva mielen pirstaloitumisesta. Filmi piti alusta asti otteessaan ja jäi mieleen pidemmäksikin aikaa. Laittoi pohtimaan lahjakkuuden ja pakkomielteiden välisiä hienovaraisuuksia. Täydellinen-täydellisyys on vain joskus liikaa, elääkin täytyisi. Näyttelijät olivat huimaavia rooleissaan, eritoten juuri Natalie Portman. Minusta elokuva kannattaa katsoa yhdessä jonkun kanssa, sillä herättää ajatuksia ja virittää keskustelua. Ehdottomasti ajan ja näkemisen arvoinen!