Heissuli vei!
Mikäs tässä on keuhkotessa, kun keuhko köhii. Eli räkää vaan kaikille.
Olin tänään ystäväni kanssa kaupungin hulinassa lounastamassa. Söin antipastoa. Ei antipatiaa, eikä patinointia, vaan aina yhtä herkullista. Nyt kun maku- ja hajuaistini ovat rajoitteiset, valitsin voimakkaampia makuja. Vuohenjuustoa paholaisenhillolla, tomaatteja viinietikassa... Tyrmäävän hyvää. Lounasruoan ei tarvitse olla kertaalleen kylmennyt. Kylmä lounas on lämmin vaihtoehto.
Tämä ei ole ruokablogi, joten... Todellisen herkun, makupalan herraksi, pongasin apteekin (!!) jonosta. Mauuu-uu! Enpähän tiennyt minne silmäni karkasi tai katse eksyi, mutta kylläpä oli näkemisen arvoinen maskuliini. Nyt sukulaiseni nyökyttelevät, että arvataan, arvataan. Puutarhatonttu osastolle mennään, vaan nurmikollepa sukellatte. Pitkä, tumma, nuorehko ja hoikka. Eksyin etäälle normaalista kategoriastani, mutta nyt näköpiiriin tupsahti kaloriton hunajainen. Näköhavaintona hyvän mauuun ylistys. Testosteronia paholaisenhillolla ;) Hyvä kun en seinään tallustellut, vaan mitäpä tuon olisi ollut väliä, kun oli valiota verkkokalvon täydeltä. Tosin tämä valio oli apteekissa eli valitkoon vaivaisen joku toinen. Terve mieheen! Minä päätin ihailla etäältä, tartunnan ulottumattomista. Kausiflunssa on nyt kaikki mitä sairausosastalto sulatan. Komeaa tai ei.
'Summa summarum -Summien summa'. Johtopäätösten johtopäätös ja yhteenveto ydinkohdista. Elollisen esineellistämisestä. Vaikka silmät rähmivät, nenä vuotaa ja loska litisee, niin hyvään profiiliin voi törmätä mitä odottamattomimmissa paikoissa. Jos pitää ne silmänsä auki, suunsa kiinni tuijottaessa ja nokkansa kohti uusia uljaita maailmoja, voi löytää ihan uusia ihanuuksia keskeltä kulkuväylää. Tosin ei tosikot, tosi mummot tai totaaliset tolvanat.
*
Vinkkaus:
Aiheeseen istuu Muriel Barbery'n uusi kirja Kulinaristin kuolema. Kirjassa arvostettu ravintolakriitikko on kuolemaisillaan ja kuolinvuoteellaan tekee makumatkan kulinaristisiin mieltymyksiinsä. Yhden elämän loppuessa matkaa tekevät myös kanssaeläjät, muistot ja yksi kissa. Mikä on tuo sydäntä kaihertava maku, joka jää yhdestä eletystä elämästä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti