Tuhannen tarinan tupa

Tiistaita toverit!
Toisinaan sitä tuntee olevansa muuli. Niin tänäänkin, kun fillarilla raahasin ruokaostoksia keskustasta. Eläimellistä menoa. Pysyin tukevasti kahdella renkaalla, joten kylkipalat jää nyt kirjoittamatta. Ilmakin on mitä aurinkoisin, kirkasti aivotoimintaakin. Kaiken kirkkauden keskellä en lumisokeutunut. Ehkäpä tämä ensi viikolla...

Nyt ytimeen. Kuten puoli Suomea, minäkin pyykkäsin lauantaina. Yritin vaatehuoltoa jo perjantaina, mutta siellä huoltomies pyöritti pyykittömiä koneellisia. Koneellista kevätsiivousta. Ihan mykkänä. Teknisesti ottaen, toisinaan sanat voivat olla liikaa. Useimmiten ei.

Asumme opiskelija-asunnossa. Tämä on lähtökohta. Ennakkoluuloisesti olen olettanut, että kaikki opiskelijat osaavat jo lukea, tuntevat kellon tai hallitsevat kalenterin kääntelyn. Oi minua suuriluuloista! Näinhän ei ole, ei ainakaan meidän pyykkituvassa. Tuhannen ja yhden murinan tarinat. Huumorini vilkkuu punaista. Vuosien ajan sama ilmiö toistuu toistumistaan. Toisten varaamat pyykkivuorot "varastetaan", pyykkiä pyöritetään yli oman ajan, väärinä päivinä ja pestään mitä sattuu, toisista välittämättä. Näin jälleen lauantaina.

Varaamallani vuorolla pyöri koneessa matto. Mitäpä matosta, mutta seinällä lukee ettei niitä saa pestä pesukoneissa. Kieltoon löytyy käytännön perusteet. Kukahan ei osannut lukea? Muutaman kerran koneet ovat jumiutuneet juuri näiden mattopyykkäreiden aivottomaan lukutaidottomuuteen. Muilla onkin ollut siistiä korjaajaa odotellessa. Nukkaa sukkaan pukkaa. Syvimmät pohdinnat saa kuitenkin aikaan nämä superoptimistit, jotka kuvittelevat, että 40 minuutin pesuohjelma pyörähtää 10 minuutissa. Hiukkaskiihtytin jokaisessa koneessa! Aikatyhjiötä ja mikroaaltouunimaisia pesuohjelmia etsitään meidän pyykkituvan välineillä. Se reaaliaikainen yli mennyt puolituntinen on sitten seuraavan vuorosta pois. Minkäs teet, jos ihmiset eivät vielä tunne kelloa. Apua voi ja saa pyytää. Aikuisilta.

Ekologian aikakautena luulisi kaikille olevan selvää, että vain täysiä koneellisia pestään. Ympäristösyistäkin. Ei täällä päin. Jos sinulla on käytössäsi teollisuuskone, sinne on laitettava yksi naisten M -kokoinen trikoopaita ypöyksinänsä kieriskelemään. Uskoin tämän olevan veden törsäyksen huipentuma, mutta eipä ollutkaan. Paikallinen ympäristötietoinen Einstein päätti pyöräyttää parin urheilusukkia koneessa! Siellä koneessa ne vilkuttivat, että tilaa olisi muullekin pyykille. Säästää voi ymmärryksessäkin.

Kun vanhaksi venyy, niin ihmeteltävät loppuvat. En ole ihan vanhus vielä. Olen tuumaillut koneeseen jätettyjä vaatteita. Hylätyksi ja unohdetuksi on tullut useampi koneellinen, varsinkin ne matot. Ne omat pyykkinsä saa hakea pois vielä saman vuorokauden aikana. Laki sen sallii. Toiset eivät tätä tiedä, mutta nyt asiasta on tiedotettu. Tietoteorian voi siirtää käytännöksi. Tur-haut-taa!

Lauantaina yleisessä pesukoneessa pestiin lattiamoppeja! Yllätykseni oli suurta, kun kuravettä tuijottelin. Moppien jälkeen toisten täytyisi pesaista vaatteensa samalla koneella. Ei onnistunut! Ilmoitin pesutottumuksista asuntotoimistoon. Joku rajani ylittyi vetistä velliä velloessa. Pyykkäyskin voi olla psyykkausta, joka sopii vain taitaville. Meitä on niin moneen puhtoiseen junaan ja parille liejuiselle asemallekin. Lisään hankintalistaani oman pyykinpesukoneen.

*
Vinkkaus:
Turhautuneen vuodatukseni jälkeen voin vinkata menevällä katselupalalla. Minusta tuntuu, että parhaat teinileffat on tehty 80 -luvulla. Niin myös Matthew Broderick'in tähdittämä komedia Ferris Bueller's day off. Klassikko, jossa on samaa fiilistä, oivaltavuutta ja nokkeluutta kuin Synttärit tai Breakfast Club elokuvissakin. Hauskojen henkilöhahmojen lisäksi sekä hyvin näyteltyjen osien ohella. Leffasta voi bongata monia tämän päivän tähtiä -ja haistaa nuoruuden. Rennoille, vapaapäiväläisille ja omalomakapinallisille.