Viherkasvista vasemmalle

Maanantaita ja muuta mukavaa!
Wanha lammas& hammas täällä tuas. Piipahdin taasen hammaslääkärissä. En selvinnyt pelkällä säikähdyksellä, vaan paikkahan sinne hampaankoloon juntattiin. Yllätyin; enpähän kuollut! Jos harrastaisin pyörtyilyä, tänään olisin yltänyt jännityskierähdykseen parilla voltilla taittaen. Kiille sentään! Tottahan toki poistuin lopullisesti paikalta uusi aikalappu kourassani. Seuraavalla kerralla viilataan-vaihdetaan-höylätään jotakin väinämöispaikkaa, jonka on jo aika siirtyä muovin tieltä iäisyyden hampaaseen. Jihaa.

Lammasflunssani ei irrota lopullista otettaan. Nuha on, mutta rännit nenän alta olen voinut poistaa. Yskä sen sijaan on ja pahenee. Aamuinen fillarointi yllätyspakkasessa ei tehnyt minulle, eikä ysköksillinen hyvää. Olo on oudoksuttu.

Aivan yhtä hyvässä hapessa näyttävät viherkasvinikin olevan. En ole muistanut lannoittaa (ts. ostaa kasviravinnetta) niitä koko talvikautena. Voimalitkuttomuus vetää voimattomaksi. Pari vihreää on luovuttanut. Kokoomuksettuneet nuupahtivat jo syyshämäriin. Loput ovat puoluekannastaan riippuen joko kellertäviä, ruskehtavia tai muuten vain peruskasvistoa. Muttamutta, onhan ikkunalaudallamme poikkeukset säännöstä. Neljä soinismaista kasvua osoittanutta kaktusta. Ne elää, venyy ja kasvaa tuuhettuen kasvualustastaan huolimatta. Ihme yhteyttäjiä! Minun täytyy koulia ne ensi alkuun tai ainakin ennen eduskuntavaaleja. Rehottavat, rönsyilevät ja retkottavat... Raja se on kaktustelullakin. Uudet sitoutumattomat, mutta vahva juuriset kasvit ovat hankintalistalla. Uudet ajatukset itämään, haaveet versoamaan ja unelmat uusiin muotteihin!

Näihin aatoksiin, asenteisiin ja kasvisteluihin. Voimallista viikon alkua kaikille!