Heippati hei!
Kevät keikkuen etenee. Jokaisen taka-askeleen kohdalla minä hurraan! Kesä saa odottaa vuoroaan -toivottavasti piiitkään. Olen toiveineni tosissani.
Suurta, megalomaanista (ei vähempää), teknistä yleisedistystä elämässäni edustaa tänään hankitut verkkopankkitunnukset. Punnukset puhukoon. Olen siirtänyt pankkiiritoimintani bittiaikaan. Hilasin itseni pysähtyneisyyden asemalta liikkuvaan junaan. Minut tuntevat tietävät, että tämä siirros ei ollut vapaaehtoinen. Pakon edessä edetään. Nyt makselen laskujani, joita laskujeni mukaan ei ole maksamatta, kotoa käsin. 'O felicem me -Oi minua onnellista'! Kirpeintä päivässä oli katsoa pankkisaldoni syöksyä kohti tyhjyyttä, kun vuokra höylättiin tilin päältä. Vauhtia ja vaarallisia rahalaitoskäänteitä. Jäljelle jäi vain katto pään päälle, arkisia penneilyn päättelytehtäviä ja pari lanttia lapioitavaksi kitusiin. Vaan, eipähän ole kesä.
Vappukin meni, mikä ihana sää, jättäen jälkeensä vain tyhjät poliittiset puheet ja pari punoittavaa eduskuntanenää. Kansa on puhunut, puhuu ja tulee puhumaan. Minä en enää pukahdakkaan. Minä edistyn.
Katson nyt edustavani tunnuksellista fast and furious -lampaistoa. Se on menoa, meininkiä ja avaruudellisia rahalaitoskäänteitä. Hei hei hei ja baakkelseja bittisuonissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti