Sokeri pohjalla

Päivällistä!
Nyt en ole suivaantunut, sisuuntunut tai suuttunut mistään. Tämä on siis laimea kirjoitelma haaleista fiiliksistä ja latteista tarinoista. Kuitenkin aitoa muhkeaa lammasta!

Minulle on taasen koottu hammas. Hurraa, nyt jaksaa purraaa! Operaatio vaati luuta, nahkaa, hieman metallia ja muovit päälle. Kuulostaapas kinkyselle, mutta kyse on ihan korrektista toimenpiteestä. Minuun koski ensi kertaa niin paljon, että meinasin itkeä. Kyynel ei tirahda ihan tuulesta. Nyt mentiin piinan puolelle. Hurmeista hurmoksen sijaan. Harkitsen vapaaehtoista taantumaa kiinteästä ravinnosta soseisiin, jotten enää sotkeutuisi hampaisiini. 'Si linguis hominum loquar et angelorum... -Jos puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä...', mutta minulta puuttuisi hammas, mistä silloin kirjoittasin? Niin mistäköhän ammentaisin tarinankin juuren.

Hampaitani kuristi myös eräs sukulaiseni. Siskoni venytti tänään huumoriani. Se venyy, muttei se spandex'ia ole! Siskoseni kiepautti nimissäni ilmoille erään elähtäneen näyttelijän nimen silmäkarkkina. Yäkkkkk! Hapokkaaksi savolaisen heitti, kun yli keitti. Kärrätköön Sisko itse entisen nätin pojan minne karkkilaariinsa tahansa, minun mittarilla mies on kompostikamaa. Hepun mielipiteetkin ovat biojätettä puhtaimmillaan. Pari kierrosta tunkiolla, syksyn lööppilehdet päälle ja kompostinherättelijää perään. A'vot. Keväällä saadaan levittää ihan uutta näyttelijää penkkiin. Ja Sisko syököön talven sokerit kiteinä. Herkku on näin.

*
Vinkkaus:
David Nicholls'in kirja Sinä päivänä on kaupunkilaisromaani kahdesta nuoresta, jotka kohtaavat eräänä päivänä. Siitä tulee heidän elämänsä Se Päivä, vaikkeivat he itse osaa asiaa niin nähdäkään. Kertomus toistensa ohi elämisestä, satunnaisista kohtaamisista ja yhteenkuuluvuuden voimasta. Suosittelen kirjaa toistuviin toisiin mahdollisuuksiin uskoville, nuoruuden rakastetuille ja entisille nuorille.