Valituspasuunasta lähtee

Puolta päivää ja siitäkin eteenpäin!
Tartun nyt vielä pasuunaani ja puhaltelen närkästystäsi ilmoille. Herkimmät sulkekoot suunsa ja korvansa.

Nyt pasuunani ei soita painavaa asiaa, ainoastaan painokasta. Syöksytään padalle ja hämmennetään! Asumme siis opiskelijakylässä. Täällä vaihtuvuus on varsin verkkaista huomioiden asuinympäristön. Noh, nyt kujillemme on muuttanut uutta porukkaa. Tervetulloo! Eilen heillä oli tuparit. Siitä lähtee liikkeelle närkästykseni.

Uudet asukkaat viettivät siis railakkaan hilpeää iltaa sisä- ja ulkotiloissaan. Tunnelma ja asenne tuntui olevan kohdillaan sekä lystiä joka vieraalla. Äänet kuuluivat meillekin sisälle, mutta mitäpä siinä, koska meno oli linjakasta. Olisimme varmasti viihtyneet karkeloissa mekin, mutta jätin kuokan Savoon, joten emme voineet osallistua. Harrrrrmi. Suo siellä, kuokka kaukana.

Iltakymmenen jälkeen (!) joku kellokalle iski. Hiljaisuuskyylä nakkasi. Tupariporukalle käytiin huomauttamassa "häiriöstä"!! Niin mistä häiriöstä?! Olin sohvannurkassa ihmeissäni nipotuksesta, joka oli kaivettu aika syvältä tiukasta takapuolesta. Tiedän paikan tiukan ummettuneeksi, koska valitus ulostullessaan narisi niin kimakasti, että meinasin itse lähteä laatimaan omaan valitusta. Korkeat persäänet sattuvat savolaisten korviin ja lapset pelkäävät! Me asumme opiskelija-asunnoissa, emme vanhustentaloissa! Joltain on mennyt paikat sekaisin. Seniorikylässä on varmasti tukiasuntoja kaikille, joille kellottaminen ja verhonraossa eläminen ovat itäneet otsakurtuihin. Naapurisopu ja -rauha ovat myös rauhassa elämistä ilman pilkkunatsismia tai pykäläfasismia. Ostakaa valittajat haitari, sillä se soi pehmeämmin kuin teidän viulunne!

Minäkin narisen asiasta ja kymmenennestäkin, mutta valitsen rennommin rantein napinani aiheet. Ilonpilaaminen ei istu ajatusmaailmaani. Tottakai säännöt ja järjestys olla pitää, mutta nyt kyseessä oli yksittäistapaus alkuillasta. Talvella samoilla nurkilla oli perheriita, jossa mies nosti vaimonsa -30 asteen pakkaseen seisomaan ilman suurempia vaatteita. Kukaan ei soittanut suutaan, poliisia tai perheen ovikelloa! Nainen huusi ja aneli niin suureen ääneen, että minäkin heräsin. En tiedä kuinka kauan hän siellä pakkasessa värjötteli. En ehtinyt siirtää luitani paikalle, kun hän pääsi lämpimään. Silloin jo pari naapuriakin kurkki ovien rakosistaan. Kukaan ei valittanut -en minäkään. Asia on harmittanut monesti jälkeen päin. Ensi kerralla toimin heti, vaikka sitten puolinukuksissa ja -pukeissa.

Tämä paikallinen tekopyhyys korvensi nyt mielessäni. On asioita, joihin puututaan ja asioita, joihin olisi syytä puuttua. Ero on olennainen. Turha suipistella suuta ja hyssytellä toisten alkottomille (?) tupaantulijaisille, kun kanssaihminen paleltuu hankeen. 'Ratio quasi qaedam lux lumenque vitae -Järki on eräänlainen elämän valo'. Juuri näin! Näin valon ja koin valaistumisen. Jos omaan järjenvaloon ei ole luottamista, niin silloin kannattaa sytyttää kattolamppu tai ulkovalot. Näkee ainakin paremmin luikauttaa sen valivalivalitusvirren.

Toinen samanmoinen ulkokultaisuus sattui tovi sitten kesällä. Iltahämärissä muutama salskea urheilijanuorukainen suoritti jotakin liittymis- tai aikuistumisriittiä juoksemalla alasti parkkipaikan ympäri. Kaverit olivat lampaan silmin katsottuna vapaaehtoisesti napasillaan. Oli ilta, kesäaika ja atleettiset nuoret miehet liikkeellä... Joku siveyden sipuli soitti salamana poliisit. Luulen, että Freud'in lanseeraama peniskateus iski. Alaston ihminen kesäyössä on vakavampi rikos, kuin talvinen perheväkivalta! Arvonsa ja periaatteensa jokaisella. En vain tajua tuollaista elämän tiirailua avaimenreiästä. Siitä aukosta ei voi nähdä kovin kauas, laajalti tai suurempaa kokonaisuutta. Kapeaa. On kuitenkin tarpeetonta pyrkiä mahduttamaan koko maailmaa siihen reikään. Ei mahdu, ei istu, ei käy! Oven ja toisenkin silmän voisi kuitenkin avata, tai edes hieman raottaa ja katsoa näkymään suorana seisoen. Se kannattaa!

Itse olen hyvin kaukana ihanneihmisestä, mutta tajuan sentään joskus lopettaa nämä narinat.