Kultakutri ja hammas

Heissan!
Vedenpaisumuksen keskellä, ihan tällä omalla arkilla keinuessa, esitän toiveeni kesän loppumisesta. Olisipa tämä vuodenaika jo totisesti ohi eletty! Uskallan olla varoivaisen syksyinen. Ihanaa.

Ymmärrän hampaan verran paremmin sanontaa "kuollut mies kävelee". Siltä se aina tuntuu, kun dr. Tuomion huoneeseen tallustaa. Käytävän pätkä loittonee loittonemistaan. Ovenkahva venyy, kun siitä yrittää saada ottetta. Nihkeys kihartaa otsiksen, kengät sulavat käytävään kiinni... Aloitin siis tämänkin viikon hammaslääkäristä, siitä tämä arkidraama. Kivut on monet, sanoi tohtori kun leukaluuta sorvasi. Nyt sentään vaihdettiin taustalevyn lisäksi jo kaluttavaa hammastakin. Oli aikakin! En ymmärrä kuinka monta käyntiä yksi lohjennut purupala tarvitsee?! Hampaiden vaihtoviikoilla olisi minunkin kannattanut vaihdattaa hampaani ympärille toinen ihminen. Näppärää näprättävää dentisteille. Lääkäri oli ladannut poransa sekä itsensä lomallaan. Hiomalaikka soi ja suupieli venyi. Tähän ei vaan totu. Loppua odotellessa sain ensi viikolle uuden ajan...

Olen unohtanut niin monta asiaa, mutten tätä. Mainitsin muutama papyrus sitten projektistani saada kuontaloni oma sävy hiusvärin alta esiin. Se on onnistunut! Nyt olen aidon lampaan värinen eli vaaleanruskea. Määää likes! Minulla oli punaisen ruskeat hiukset yli 20 vuotta, joten muutama sukulainen on halkonut hiuksia värinvaihdoksen yhteydessä. Kommentit ovat olleet riemunkirjavasta tylsään harmauteen ja jotain sateenkaaren ylittävääkin. Hiuksia ja tunteita nostattava kokemus. Hilseettömästi ja huulet donitsilla on todettava, että värillä on väliä, sillä tukka on tunneasiakin.

Uutisrintamaa olen seurannut hitaanlaisesti. Töiden loppusijoituspaikan järjestely on vienyt uutisaikaa. Vaan nyt minulla on vapaa-aikaa ja aikaa uutuuksille. Jippiajee!